Moni Kippurahäntien blogia seurannut on varmasti menettänyt jo aikaa sitten toivonsa. Kaikista sinnikkäimmille raotetaan nyt vihdoin ovea Bean, Freyan ja Tyran viimeaikaisiin tapahtumiin.

Kippurahäntien elämässä on tapahtunut sitten viime tapaamisen paljon muutoksia - toisaalta ei niin yhtään. Lauma on pysynyt samana ja arvojärjestyskin ennallaan.

Bea täytti vastikään 10 vuotta. Vielä toissa vuonna se kävi aktiivisesti treenaamassa agilitya Artun kanssa valmennusryhmässä. Hyppykorkeus pidettiin tosin medi-tasolla ja kisoissa kävimme vain harvakseltaan, kun näytti selvästi siltä, ettei koira enää palautunut entiseen tapaan. Loppusyksystä kiinnitin huomiota pieniin muutoksiin nisissä ja seuraavien juoksujen jälkeen siltä leikattiin useampi iso möllykkä ja tehtiin sterilisaatio. Se toipui huikean nopeasti leikkauksesta ja on jälleen pentumaisen elastinen ja aktiivinen - melkein ärsyttävyyteen asti!

Agilitykisoista Bea jäi eläkkeelle lopullisesti, mutta pikkukoiran iloksi se saa toki päästellä täysiä vielä treeniratoja. 

Freyalla tuli syksyllä 8 vuotta täyteen. Se on saanut työpaikan lammastilan luottoapurina ja löytänyt elämälleen uuden tarkoituksen jäätyään agilityn parista pois varvasvamman vuoksi. Työnarkomaani on saanut toteuttaa itseään oikein urakalla. Laidunkaudella töitä riittää joka päivälle ja iltaisin työt jatkuvat kanaparven parissa.

Freyasta tehtiin Bean tavalla maho. Juoksujen jälkeinen pesänrakennus oli sen verran vimmaista, ettemme enää tohtineet seurailla tilannetta. Se ei onneksi ole hidastanut Freyan vauhtia, vaan koira on täynnä samaa elämänvoimaa mitä menneinä vuosina.

Tyra-pallero on jo ihan oikea aikuinen ja täyttää pian 3 vuotta. Tyra aloitti agilitykisaamisen viime talvena, mutta ura on jäänyt yhteen hyppyrataan tuloksella h (=hieno). Bean ja Freyan kipuilun vuoksi Tyran agility jäi lähes koko kevääksi ja kesäksi tauolle. Tyra sukelsi jo toissakesän aikana paimentamisen ihmeelliseen maailmaan. Kevään aikana siitä kehittyi hieno, hieno paimen, jolla on kyky toimia sekä isoilla laitumilla isojen laumojen kanssa että lähityössä lajitteluaitauksessa. Se on miettiväinen ja rauhallinen, mutta tarvittaessa topakka ja määrätietoinen. Freyamaista potkua ja sisukkuutta löytyy kaikista vaikeimpienkin uuhien kanssa. Loppukesästä myös Arttu uskaltautui ottamaan töihin Freyan sijaan Tyran - molemmat pystyvät nykyään paikkaamaan hyvin Artun kömmähdykset. Huolimatta totisista työtehtävistään, kotioloissa niin kiltti ja kuuliainen Tyrtti on edelleen aina valmiina pieneen kujeiluun.

Kippurahäntien omistajat eivät (tiettävästi) ole tällä kertaa tehneet yhtäkään uudenvuodenlupausta. Eiköhän koirien elämässä riitä jännistystä muutenkin. Hakuna matata!