Kesä meni taas hujauksessa. Suunnitelmissa oli tehdä ja saada aikaiseksi vaikka mitä - ja tulihan sitä saatuakin. Koirat ovat saaneet nauttia yhdessäolosta ja ulkoilmasta ja matkailimme taas vähän kotimaassa.
Freya Riisitunturilla
Bea Julma-Ölkyn rinteillä Kuusamossa
Kuumimman kesäajan mentyä ohi aloimme treenailemaan taas aktiivisemmin agilityä ja Arttu on päässyt takaisin kisakentille epiksien kautta. Pikkuhiljaa radat ovat alkaneet sujumaan ja liikkuvuus paranee koko ajan. Bea on Artun kanssa hieman röyhkeämpi, mutta toisaalta se näkyy myös parempana etenemisenä ja estehakuisuutena.
Talo oli koko kesän myllerryksen vallassa ja asustimme pienessä 10 neliön pihamökissä. Onneksi säät ovat olleet poikkeuksellisen hienot ja palasimme vasta yöpakkasten tultua talon lämpöön. Pakkasiin haettiin ensin tuntumaa pohjoisesta.
Katsoa sai, muttei muuta - Freya tähystää Paistunturilla poroja
Onneksi kieriskellä saa mielin määrin
Nukkumatti ei katso paikkaa...
Tytöt Kevon kanjonin laidalla
Nyt on syksy hujahtanut puoleen väliin. Sieniretkillä löytää enää kylmän puraisemia suppilovahveroita. Lammaslaidun tyhjeni ja mehiläiset ovat vetäytyneet tiiviisti pesäänsä piiloon.
Tekemistä riittää kyllä. Muun muassa olohuoneen lattia on taas raivattu tokokentäksi ;-) ja juoksuohjelmaa tiivistetään ennen hiihtokelien tuloa. Loppukevennykseksi Freyan ensimmäinen nollarata. Aika haipakkaa mentiin taas...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.