Kyllä nyt on myönnettävä, että Bea on täysin syytön siihen, ettei nousunollia tipu meille sitten millään. Olimme tänään kisaamassa Risto Ojanperän radoilla. Alla oli eilinen kamala "teenpä äkkiä kontaktit ja poltanpa sitten pinnani" pikatreeni. Olin asettanut tavoitteekseni hyvät kontaktit, rimat ylhäällä ja erityisesti hauskanpitäminen. Ensimmäinen tavoite onnistui lähestulkoon, viimeinen täydellisesti. Sen sijaan rimoja ropisi taas alas.

Valmistelut sujuivat tänään hyvin. Päästyämme lähtöön jätin Bean maahan, eikä se hievahtanutkaan paikaltaan. Menin omiin lähtöasemiini ja jäin odottamaan tuomarin pilliä. Sitä vaan ei kuulunut, koska ilmeisesti ajanottolaitteessa oli jotain vialla. Samaan aikaa oli myös kova sadekuuro ja koko maneesi pauhasi, kun vettä paiskoi peltikattoon (hyvä luonnetesti koiralle). Muutaman minuutin kuluttua Bea yritti nousta ja menin palauttamaan sen maahan ja jäin sen seuraksi lähtöön. Vielä kului useampi minuutti (ainakin siltä se tuntui), että saimme lähtöluvan. Hyvää harjoitusta siis. Odottelusta huolimatta rata alkoi todella loistavasti. Ensimmäinen virhe tuli nopean putki - hyppy - pituus -hässäkän jälkeen, kun minun piti viedä koira valssin jälkeen kepeille. Ilmeisesti varmistelin vähän liikaa, koska Bea lähti pujottelemaan väärältä puolelta. Lopussa meillä tuli vielä kolme rimaa alas. Bea ilmeisesti satutti itseään ensimmäisellä rimalla, koska se hyppäsi loput aivan omituisesti ja askelrytmi oli sekaisin.

Sain pyyhittyä ensimmäisen radan nopeasti mielestäni. Seuraava rata vaikutti taas kivalta, vaikka se olikin täynnä houkutinesteitä. Lähtövarmuus oli taas mielettömän hyvä (ilmeisesti "jäähyt" ovat tepsineet). Alkuun olin miettinyt ihmisnuolta alkukiihdytyssuoralle, mutta päätin varmistella. Bea törmäsi minuun, koska en ehtinyt alta pois, mutta selvittiin virheettä. Tästä eteenpäin minusta tuntui, että olin koko ajan vähän jäljessä ja koira joutui kysymään useampaan otteeseen, mitä tehdään. Virhe tuli sitten loppujen lopuksi, kun käskytin Beaa juuri riman päällä, ettei menisi ansaesteelle. Olisin välttynyt koko ongelmalta, jos olisin vain valssannut suunnitelmien mukaan. Tuloksena siis jälleen harmillinen vitonen ja nyt(kään) en voi todellakaan syyttää rimasta koiraa!

Plussaa tämänpäiväisissä kisoissa oli, ettei koira ollut ottanut eilisestä treenistä nokkiinsa, vaan teki normaalilla intensiteetillä hyvin hommia + pysyi lähdössä hienosti. Miinusta oli siis oma liikkuminen, "varmistelu" ja huonosti ajoitetut käskyt. Himpun verran taas turhautti tänään, kun nolla oli niin pienestä kiinni, mutta onhan toisaalta vielä paljon asioita, joita on hyvä harjoitella "turvallisessa" kakkosluokassa. Henna ja Remi sen sijaan tekivät kaksi hyvännäköistä rataa, eivätkä pidä meille enää seuraa kakkosissa. Myös muille tutuille ja seurakavereille tuli menestystä - onneksi voi iloita heidän puolestaan!

Olin eilen Pilkuttimen ja Maaritin kanssa pitkästä aikaa agikentällä. Tauko oli tehnyt Pilkulle hyvää. Se teki hommia hyvin ja etenemisharjoitukset sujuivat hienosti. Lisäksi otimme ensimmäistä kertaa keinun. Pilkku ei ollut millänsäkään keinun pamahtelusta. Otimme vielä keinun vähän hidastettuna, mutta Pilkun rohkeudesta päätellen voidaan ensi kerralla kokeilla jo täydellä vauhdilla. 

Viikonloppuna Tammisaaressa on kisattu paimennuksen suomenmestaruudesta. Pimu tuli nuorten luokassa upeasti toiseksi - onnea vielä kerran Elisalle! Ruotsissakin on kisattu mestaruudesta viikonloppuna, mutta tuloksista ei minulla ole vielä tietoa.