Minulla alkoi tällä viikolla kaivattu kesäloma. Joka päivälle onkin sitten riittänyt tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Agilitya on treenattu useampaan kertaan tällä viikolla, sen päälle koulutettu ja tokoiltu. Viime mainittu on oikeasti tosi kivaa. Meillä oli taas kouluttajan kanssa tapaaminenkin. Viimeinen työviikko oli sen verran kiireinen, etten oikein ehtinyt panostamaan tokoon, mutta jotain oli kuitenkin tullut treenattua. Olin jälleen kerran Freyan kanssa Bean kiukutellessa laidalla. Ensimmäisellä kerralla Freyalla oli suuria vaikeuksia keskittyä minuun kentän laidalla olleiden agilityesteiden sijaan, mutta tällä kertaa sujui ajoittain oikein hienosti. Minulla tuli esiin yksi iso ongelma, nimittäin "agilitytoko". Yritän joka välissä avittaa koiraa omilla vartalon liikkeilläni ja on yllättävän vaikeata päästä maneereistaan eroon. Toinen mielenkiintoinen huomio oli, että Freya ei osaa tulla sivulle, jos estän katsekontaktin sulkemalla silmäni. Testasin samaa Bealla, mutta sille katsekontaktin puute ei tuottanut ongelmia.

Agilitytreenit eivät ole sujuneet viime aikoina mitenkään mieltäylentävästi. Kontaktit sentään alkavat olla Freyan kanssa hyvällä mallilla, kun läpijuokseminen on saatu aisoihin. Bealla olen ottanut edelleen miniesteitä, mutta muutaman kerran olen kokeillut myös kontakteja. Se yritti muutaman kerran karata mutta kun olin laittanut maahan sen pariin otteeseen se muisti jutun juonen. Bea venytteli tänään kunnolla takapäätään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, joten valoa tunnelin päässä on. Positiivista oli myös se, että se on hieman varonut vasenta puoltaan, kun hermojuuripuristuksen pitäisi olla kuvien perusteella oikealla. Entistä enemmän näyttää siis siltä, että kyseessä on ollut vain tosi hankala jumi (elukkatohtoreilla lupa nauraa maallikko-dg:lle). Venyttelyjä en ole kuitenkaan vielä kauheasti uskaltanut tehdä.

Sen sijaan uintikausi on alkanut. Järvivesi oli ennen viikonlopun sateita ihanan lämmintä ja tein molempien koirien kanssa jo pitempiä kiepauksia järvellä. Riittävästi lepoa, pikkuhiljaa venyttelyjä ja uintia päälle niin eiköhän Bea ole taas pian agilitykunnossa. Arttu osti torstairyhmästäni treenipaikan Bealle, joka jatkoi miniestelinjalla. Artun ratasuunnitelma muutti muotoaan koko ajan rataa tehdessä, mutta meno oli siltikin ihan hyvän näköistä. Artun tavoitteena on päästä kisaamaan Bean kanssa elokuussa Higi-kisoissa. Sitä odotellessa... 

Viikonloppu oli pyhitetty lähestulkoon kokonaan agilitylle. Eilen olin Päivin ja Astan kanssa kentällä treenaamassa. Asta oli niin ihanan rauhallinen toisin kuin minun kuumakalleni. Heidän menonsa näytti kyllä oikein mukavalta. Asta on niin ihanan nopeaoppinen - siskoonsa tullut! Freyan kanssa harjoittelin tiukempia käännöksiä ja ennakoivia valsseja ja loppuun palauttavia irtoamisia. Tänään pääsimme testaamaan tasoamme naapuriseuran kisoihin. Ensimmäiseltä radalta tuli hyl, kun otin Freyaa vähän liian tiukasti kontaktiin ja vedin se sitä myötä väärälle esteelle. Kepit menivät ongelmitta ja rimoja ei tullut yhtään alas!!! Kontaktitkin menivät oikein hienosti. Olin etukäteen ajatellut, etten tekisi lainkaan toista rataa, kun Freyalla on tapana väsähtää niin kovasti. Hyvä, että teinkin, koska se oli aivan upea! Radalla oli meille monta kinkkistä kuviota, jotka suoritimme onnistuneesti. Yksi ainut rima tuli alas loppusuoralla ja aika oli keppien edessä pyörimisestä huolimatta hieno, joten Freya nappasi uransa ensimmäisen palkintopallisijoituksen! Ja se ruusuke kyllä säästetään! Olin niin onnellinen suloisesta pienestä Freyasta, joka kaikesta vauhdistaan huolimatta oli myös ihanan kuuliainen. Maija ja Karma nappasivat samassa kisassa voiton ja nousivat ansaitusti kakkosluokkaan vielä nopeammalla ajalla - hienoa työtä! Nyt vain ilmoittautumaan seuraaviin kisoihin. Jospa Beakin pääsisi taas radalle...

                                          Reppana maaliskuussa vielä alaikäisenä katsomassa isoja, taitavia kolmosluokkalaisia Purinalla.