Olin sunnuntaina Bean kanssa elämäni toisessa koiranäyttelyssä. Edellisen kerranhan menestys oli valtaisa; arviona tyydyttävä. Nyt lähdettiin hakemaan astetta parempaa tulosta ja kun näyttely oli tuossa aivan vieressä, niin helppohan sinne oli mennä. Vaikka houkutus lähteä agilitykisoihin olikin aika suuri...

Bee todennäköisesti luulikin menneensä agikisoihin. Se jaksoi odotella rauhassa omaa vuoroansa ja oli ohikulkijoiden siliteltävänä. Alku ei ollut lupaava, kun eräs ohikulkija kysyi: "oi kun suloinen, onko tämä vielä pentu?". Kun narttujen AVO-luokka alkoi, erehdyin sanomaan "nonnih" ja neiti heräsi. Häntä nousi innosta kunnon kaarelle ja koira sinkoili puolelta toiselle, kun olisi pitänyt juosta rauhassa kehää ympäri. Se yritti syöksyä toiseen kehään ja selkeästi etsi esteitä. Kun se ei niitä löytänyt, se hyppi ympärilläni, näykki lahkeesta ja haukahteli. Tuomarin tullessa tervehtimään Bea hyppäsi häntä vasten. Tuomari kommentoi siihen "onpas tämä vallaton". "Se on vähän innoissaan." "Ai vähän, sehän meinaa syödä mut!" Käsittely sujui onneksi helposti ja hampaat saivat kehuja, mutta uudelleen rinkiä juostessamme Bea pomppi taas onnessaan edessäni ja tuijotti intensiivisesti, mitä tehtäisiin. Nappasipa se vielä lopuksi hihnasta kiinni ja alkoi riepottelemaan sitä.

Olin jo aivan varma, että meidät heitettäisiin ulos kehästä ja harmittelin, ettei tullut yhtään harjoiteltua näyttelykäyttäytymistä. Leukani loksahti auki siinä vaiheessa, kun kehäsihteeri toi punaisen nauhan. Luokkavoittoa ei sentään tullut, mutta EH ja kehut sopusuhtaisesta rakenteesta, hyvästä luustosta ja pään mallista. Toisinsanoen aivan päinvastaiset arvostelut kuin edellisellä kerralla! Mutta huhhuh sentään: tulos olisi voinut olla katastrofaalinen pienen kuumakallen kanssa. Onneksi tuomari oli huumormiehiä ja tykkäsi myös vähän eloisammista epeleistä!

Illalla olimme vielä paimentamassa. Olin itse jo melkoisen väsynyt ja etenkin Freya oli vauhdikkaalla päällä. Pikkuinen ei tahtonut kuunnella käskyjä, vaan halusi tehdä vähän oman pään mukaan. Toisaalta aiheutin käskyilläni itse ristiriitaisia tilanteita. Sitten, kun vielä sotkeennuin mukanani olleesseen liinavyyhtiin, kengännauhoihin ja keppiin ja ties mihin niin olihan siinä sähläystä kerrassaan. Onneksi sain omat palikat kohdalleen edes loppuun ja annoin koiran ihan oikeasti näyttää osaamistaan, koska sehän osaa. Bealla sujui oikein kivasti. Se on nyt saanut valtavasti itseluottamusta, kun on uskaltanut muutamaan otteeseen ojentaa uhittelijoita. Nyt se teki hyvän näköistä kuljetusta, haki lampaat nätisti myös aidasta pois uskaltaen kunnolla pieneenkin rakoseen aidan ja lampaiden väliin.

Eilen pääsimme liikkuvaisille turkislampaille hyvin nukutun yön jälkeen. Kiitokset Leenalle! Itselläni oli huomattavasti parempi päivä. Freyalla oli hivenen liikaa vauhtia, mutta pienellä mutkittelulla sen sai kuljettamaan rauhallisemmin niin etteivät lampaat painuneet ohi. Yksittäiset karkulaiset se halusi heti palauttaa laumaan, vaikken sitä siltä vaatinutkaan. Sen eläinfiilis on kyllä mielestäni tosi hyvä. Siitä huomasi heti, että sen käytös oli paljon pehmeämpää kuin kesäpässeillämme. Sen ei tarvinnut käyttää kovempia otteita, kun lampaat uskoivat vähemmällä. Nyt vain pitäisi osata säädellä vielä kaasua ja saada jarru hieman paremmin toimimaan.

Bea kävi kokeilemassa pyöröhäkissä, toimi oikein siivosti ja rohkeasti. Laitumen puolella se teki mielestäni kivasti hommia, haki vaikeistakin paikoista ja meni hienosti aidan ja lampaiden väliin. Se alkaa taas löytämään malttinsa itsetunnon kohennuttua, eikä sitä tarvitse koko aikaa kontrolloida niin kovasti. Nyt voin jo luottaa sen omiin kykyihin ongelmakohdissa. Turhaa terävyyttä on edelleen kaikista hankalimmissa pattitilanteissa. Pitäisi alkaa opettamaan sille paremmin suuntakäskyjä, kun niitä se ei selkeästikään vielä osaa, vaan se hakisi mieluusti oman fiiliksensä mukaan.

Illalla olin vetämässä treenejä pitkästä aikaa. Oli mukava nähdä, miten paljon koirat ovat menneet eteenpäin. Osa on jo aloittanut kisaamisen hyvällä menestyksellä. Maarit tuli Pilkun kanssa treenien jälkeen harjoittelemaan. Tällä kertaa opettelimme uusina asioina muuria ja rengasta. Lisäksi otimme valssikuvioita ja etenemistä. Pilkku jaksoi tehdä oikein hienosti ja on kyllä nopea oppimaan!