Ajelimme tänään Artun kanssa Purina-areenalle kisoihin. Aamulla ei olisi tehnyt ollenkaan mieli nousta sängystä niin aikaisin ja sanoinkin, että nyt en kyllä ilmoittaudu yhteenkään kisaan, kun ne kontaktit ja putkeenmenot on mitä on. Olimme eilen nimittäin hallilla harjoittelemassa kontakteja ja Arttu vältti aviokriisin laittamalla juuri viimehetkellä suunsa suppuun. Ehkä se kertoo, mitä oli harjoitusten taso...

Päivä alkoi hyppyradalla. Rata oli oikein mukava. Alku sujui tosi mukavasti, ja putkiin Bea meni oikein hyvin, mutta sitten loppupuoliskolla möhläsin tekemällä liian hätäisen valssin käännöksessä ja Bea ajautui esteeltä ohi. Koko paketti levähti siinä vaiheessa, mutta selvisimme loppuun kymppituloksella. No, kisan jälkeen sanoin, että tämän päivän menestyksen mahdollisuudet olivatkin siinä, kun ne kontaktit EI suju. Sen sijaan Liisan Ruuti, vaikka lintukoira onkin, näytti ettei ole eilisen teeren tyttöjä. Ruuti ja Liisa vetäisivät nollan toisissa kisoissaan!!! 

Ruokatauon jälkeen oli vuorossa toinen rata. Lähdin Bean kanssa toiseksi viimeisenä. Rata oli ihan mukava, mutta jokaikisen putken kohdalla Bea hidasti ja melkein pysähtyi, mutta meni aina loppujenlopuksi putkeen. Kaikki kontaktit menivät nappiin, mutta lopussa olin aivan varma, että joku putkeenmeno on kuitenkin tulkittu kielloksi. Vasta kun Arttu tuli myhäillen vastaan, että tiesitsä, että teille tuli nolla, niin tajusin sen itsekin. Palkintojen jaossa tuomari Anne Savioja sanoi, ettei se kaunista menoa ollut, mutta nolla kumminkin. Rehellinen räkänolla siis!

Bean mielestä kakkospalli on ihan tylsä.

Freya pääsi taas riehumaan koirakavereiden kanssa. Uusiakin tuttavuuksia tehtiin. Lapsuudenystäväni oli villakoira Tyynen (joka on muuten poika) kanssa kisaamassa ja oli oikein mielenkiintoinen tuttavuus Reiskan mielestä.

Freyakin on saanut hieman tutustua agilityn saloihin. Menimme eilen ensimmäistä kertaa puomia. Ekat askeleet olivat varovaisia, mutta toisella kertaa Freya kipittikin esteen tosi pelottomasti. Putket ovat Freyan lemppareita ja pussistakin se meni iloisesti läpi hiukan helmaa kohottamalla. Eiköhän meidän pieni paimen tule nauttimaan agilitystä isosiskonsa lailla.

Suloinen, ihana Bea

Freya sokerikuorrutuksella

Pertin talvipäivän riemua