No, ei ihan toteutunut unelma kahdesta - tai edes yhdestä nollasta. Kaiken päälle sää ei TODELLAKAAN ollut ihan toiveiden mukainen. Mutta Bee sen sijaan toimi kuin unelma. Ihana hurtta! 

Olimme siis eilen Tampereella iltakisoissa. Ensimmäinen kisa alkoi yhdeksän aikoihin ja toinen reippaasti kymmenen jälkeen. Vettä satoi ajoittain kaatamalla ja kova tuuli vihmoi Pyhäjärveltä. Ensimmäinen rata oli hyppyrata, jossa oli muutama haastava kohta. Bea oli intoa täynnä. Alku lähti tosi lupaavasti käyntiin, Bea irtosi hienosti putkiin ja meni tosi nopsasti. Yhdeksännen esteen, lievästi käyrän putken jälkeen minun piti tehdä persjättö ennen rengasta, mutta hölmö valssasin kiireessä ja jäin sen seurauksena vähän hulluun asentoon. Suusta pääsi p#r##le (vaistomainen reaktio omaan virheeseeni). Pieni virhe, josta Bea irtosi väärälle esteelle. Hyllyn jälkeen rata jatkui loppuun asti virheittä. Hitsi!

Toinen rata oli agilityrata. Kävin eilen tekemässä kontakteja Been kanssa ja ne sujuivat aivan kammottavasti. Odotukset eivät siis olleet korkealla. Juuri ennen rataamme alkoi satamaan kaatamalla. Se ilmeisesti viilensi Beaa sen verran, että kontaktit sujuivat upeasti, puomilla hieman hitaanlainen alastulo, mutta ei kyllä muuten mitään moittimista! Ainut harmittava virhe tuli putkelta, jolle lähestyttiin niin tiukassa kulmassa, että Bea tietysti hidasti niin ennen inhokkiestettään, että sai kiellon. Muuten aivan täydellinen rata. Aika oli mukava, -18 ja risat, joten päädyimme kolmanneksi. Niin lähellä, niin lähellä... Mutta olipas mukava päästä kisaamaan tauon jälkeen!

Pilkkukin kävi eilen meillä lutraamassa lammikossa ja katkomassa liljantaimeni.

Peppu ja Paita

 

 Freppana nukkumassa piilopaikassaan Pilkun lähdettyä kotiin