Hedelmällinen kaksipäiväinen rupeama paimennuksen merkeissä on takana. Osallistuin kuunteluoppilaana Gunnel Boströmin pitämälle kurssille. Kiitos Elisalle ja Karille hyvistä järjestelyistä ja tarjoiluista! Koirat ja ohjaajat olivat melko eri tasoisia; osaa koirista oikeastaan vasta sytyteltiin kun taas osaa jo käytettiin vaativissa töissä kotitiloillaan. Kaikista parhaiten jäi mieleen 4-vuotias uros, joka oli ollut edellisen omistajansa käsissä menetetty tapaus. Lampaita se oli nähnyt elämänsä aikana vain muutaman kerran, mutta oi, kun se löysi pienen funtsailun jälkeen tasapainon ja oppi hienosti kuljettamaan lampaita. Mikä ongelmakoira??? Freyan enokin oli paikalla - vallan hieno paimenkoira olikin.

Freya näki siskonsa Astan sitten pentulaatikon. Asta oli tosi hauska pakkaus ja kuin ilmetty Pimu. Vauhtia piisaa myös Astalla ja tuntuu, että molemmat likat ovat perineet emänsä tempperamentin. Tässä välissä täytyy myöntää, että meidän neidillä luonnetta on joissain tilanteissa hiukkasen liiaksi - oli nimittäin sen laatuista pomotusta sisarusten kanssa. No, ruotuun vaan... Noa oli ihanan rauhallinen, siitä on kyllä kasvamassa tosi hieno koira.

Gunnelilla oli paljon hyviä ajatuksia paimennuksesta ja ylipäätänsä koiran kasvatuksesta. On niin hienoa vain katsella, millainen elekieli ja määrätietoisuus kokeneella kouluttajalla voi eläinten kanssa olla. Päivän sanoja olivat johdonmukaisuus ja johtajuus. Siitä se yhteistyö myös laitumella alkaa.

Bea ei päässyt tällä kertaa ollenkaan mukaan matkaan. Tänään sillä oli todennäköisesti oikein lystiä, kun Vanilla tuli koko päiväksi sen seuraksi. Vielä, kun vanhempani tulivat koiravahdeiksi, niin hellyyttäkin oli taatusti riittämiin tarjolla. Huomenna Bea pääsee agilitytreeneihin ja lauantaina on ohjelmassa Niina-Liina Linnan koulutus. Pilkkuakin olisi taas tarkoitus mennä viikonloppuna moikkaamaan. Siinähän sitä tekemistä taas riittää...