Vasta viikko sitten kävin koirien kanssa järvellä hiihtämässä. Toissapäivänä kävelimme selän poikki upeassa auringonpaisteessa. Eilen ja tänään on tullut välillä kaatamalla vettä ja joku on käynyt poraamassa jäähän reikiä. Päällimmäinen kerros pettää jo alta, mutta naskaleiden kanssa uskaltaa vielä kahlata sohjossa rantojen myötäisesti. Järvelle on parkkeerannut kurkipariskunta sekä parvi joutsenia. Talvi taitaa olla pian ihan oikeasti ohi ja minulla on jo valmiiksi ikävä huolettomia, hihnattomia lenkkejä. Täytyy opettaa taas koirat kulkemaan tienlaitaa. Tylsää...

Koiratouhuissa on mennyt pientä alamäkeä. Bea on käynyt pariin kertaan fyssarilla ja olemme venytelleet ahkerasti. Aluksi se aristi lanneselkää, mutta oli taas vähän aikaa parempi. Arkielämässä se kaahottaa yleensä tuttuun tapaansa täydellä vauhdilla, mutta välillä siitä näkee pienistä asioista, että kaikki ei ole ihan kohdillaan. Olen käynyt muutaman kertaan kisoissa, kun on näyttänyt paremmalta, mutta radoilla se on ottanut herkästi kieltoja ja himmaillut vauhdin kanssa. Toissapäivänä olin pääsiäiskisoissa. Ensimmäisen radan alussa meno näytti lupaavalta, vauhti oli hyvää ja hypyt irtosivat hyvin. Hyllyrata tuli, kun en tajunnut vetää puolivalssilla Beaa pois A:n linjalta. Radan viimeisellä kolmanneksella, mikä oli lähestulkoon pitkää suoraa, alkoi Bea hidastamaan ja oli kuulemma sipsutellut jokaiselle hypylle keräten itseään. Huomasin itsekin, että sain juostua jopa etumatkaa - eli ei hyvä.

Radan jälkeen koira oli innokas, ei ontunut eikä näyttänyt mitenkään muutenkaan liikkuvan hassusti. Päätin kokeilla vielä toista rataa. Ensimmäisestä hypystä ohi, toiselle kielto, neljännelle kielto, rima alas, takaaleikkauksella kielto ja Bea jää teputtamaan esteen eteen ja empii, empii. Ohjaukseni oli kyllä tosi surkeata, mutta silti ei kaikki ollut normaalisti, kun koira kieltää hypyt koko ajan. Jätin radan kesken ja kisat siihen. Illalla Bea liikkui kuin mummokoira ja könkkäsi vaivalloisesti portaat. Eilen se oli taas kuin toinen koira, leikki takaa-ajoleikkejä Freyan kanssa ja spurttaili itsekseen pihassa. Tulee mieleen iskiaskivut, jotka pistävät naaman vääräksi vain tietyissä asennoissa. Nyt, joka tapauksessa, Bea saa jäädä agilitystä sairaslomalle, kipulääkekuurille ja hihnalenkeille. Toivottavasti ei sentään tarvitsisi ruveta pitämään neiti ikiliikkujaa häkissä. Nytpä onkin hyvä syy alkaa treenaamaan kesän tokokokeita varten...