Voi, kun kisaaminen on kivaa! Olin Bean kanssa toista kertaa agiliitokisoissa. En lähtenyt kovin luottavaisin mielin perjantain sählätreenien jälkeen. Aamulla oli vaikea saada itseänsä ylös. Manasin että jos ei minkään muun takia, niin ainakin välttääkseen tällasia natsiherätyksiä, on meidän päästävä ykkösluokasta ja äkkiä. Eka rata oli helpohko, mutta aika alussa rataa oli puomi, jonka alle oli viritetty putki. Juoksulinjaan tuli helposti pieni hyppäys. Bea ryömi vierasta puomia ja tottakai koukatessani putken ohi, se koukkasi mukanani alas. Toisella yrittämällä puomi onnistui ja rata sujui mukavasti vailla kompastuksia, kunnes kepeillä se kävi niin kuumana, että fuskasi useampaan otteeseen ja hyllyhän sieltä sitten tuli. 

Toinenkin rata oli melko helppo. Kaikki sujuikin ihan mukavasti lukuunottamatta peijakkaan kontakteja. Menin itse aivan liian huolettomasti, joten A:lta ja puomilta napsahti yhteensä kymppi. Mutta aika oli nopea ja saimme siis TULOKSEN! Toiselta radalta ei tullut maksikisassa yhtään nollia, ekastakin vain muutama, joten jotain kenkkumaista radoissa sitten kait oli. Bertil hämmästytti minut molemmissa lähdöissään. Treeneissä olen luopunut toivosta saada sitä istumaan ja jättänyt sen nykyisin aina seisaalleen. Tänään, vaikka se kävi kierroksilla, meni se istumaan vapaaehtoisesti!

Kisoissa tuli vastaan paljon tuttuja ja mikäs sen mukavampi tapa viettää sunnuntaiaamua, kuin maleksiessa kentän laidalla tsemppaamassa muita. Freya pääsi haistelemaan kisatunnelmaa. On se aika kovapäinen epeli ja isotteli sitä paljon suuremmille. Huomenna Freipparilla alkaa pentukoulu, johon se osallistuu Artun kanssa. Saas nähdä, miten hauskaa parivaljakolla on...  

 
Bean sisko Kidy