Viime aikoina on tullut pidettyä ilmastonmuutosta yllä autolla hurjastelun muodossa ja oltua työelämääntutusmisjaksolla koirapoliiisikoulussa. Perjantaina olin hurttien kanssa Elisalla ja Karilla. Freya pääsi nyt toista kertaa lampaille. Viime kerta oli selkeästi jättänyt siihen muistimerkin. Heti päästyään aitaukseen se naulitsi katseen lampaisiin häntä alhaalla ja lähti hommiin. Vähän avittamalla tasapaino löytyi ajoittain mukavasti ja karkulaisten perään se lähti tosi pehmeästi. Lampaat olivat tällä kertaa melkoisen uhmakkaita, mutta Freya tuijotti takaisin. Minä hihkuin pientä rohkelikkoa. Onneksi Elisa ja Kari kokeneina kouluttajina toppuuttelivat paimennusintoani ja jätimme enemmät haasteet toiseen kertaan. Paimennuksen jälkeen Freippari pääsi varastelemaan Noan luita ja leluja, sillä aikaa kun Bea leikki Noan kanssa (ja merkkaili Elisan mattoja...). 

Kotiin ajettiinkin melkoista kyytiä, koska tarkoitus oli vielä mennä treeneihin. Mari oli tehnyt hauskan radan ja jaksoi kärsivällisesti opastaa meitä mattimyöhäisiä. Bea teki taas rataa tosi kivasti. Poispäinkäännökset tuottavat meille edelleen aikamoisia ongelmia. Täytynee tehdä niitä kotona kuivaharjoitteluna.

Lauantaina oli seuran epäviralliset kisat. Olin Bean kanssa kisaamassa, mutta otin valmiit hyllyt palkkaamalla kontakteilla. Bea hotkaisi kyllä namit, muttei malttanut odottaa yhtään ylimääräistä sekuntia kontaktilla. Ei siis mennyt ihan niin kuin piti. Toisella radalla laitoin puomin alle lelun ja se toimi vielä huonommin. Puhtaat kontaktit taitavat olla vielä kaukainen haave. Freya kävi myös tutustumassa kisatunnelmaan. Sain olla aikamoisena poliisina sen kanssa. Niin kovasti se halusi räksyttää jokikiselle karvapallolle hallissa.

Sunnuntaina ajelimme Bean kasvattajan Pirjon luo. Vanilla ja Dani tulivat myös vierailulle. Tällä kertaa olin tiukkana Freyalle, enkä antanut sen vartioida minua tippaakaan. Vanillakin oli topakkana ja pisti Freyan ruotuun. Ja hyvinhän Freya tuntui paikkansa sulattavan. Tytöillä oli oikein hauskaa, kun saivat viilettää lumihangessa ja Dani-herrakin vallan riehaantui menosta ja meiningistä. Ja Bea muisti taas ystävällisesti nostaa jalkaansa Pirjon keittiön lattialle.

Toissapäivänä Freya kävi viimeisellä pentupiikillä ja samalla moikkaamassa Pilkkua. Freya sieti Pilkkua jo hiukan paremmin, mutta pidimme pentujen tapaamisen vielä varmuuden vuoksi lyhykäisenä. Sen sijaan Bea sai väsyttää pikkumiestä pidemmän kaavan mukaan, eikä aikaakaan kun Pilkku retkahti nuutuneena keittiön nurkkaan ja matkusti unten maille. Freijalla oli vielä pentukoulu. Tällä kertaa harjoiteltiin maahanmenoa, sivulletuloa ja pysähtymistä. Freya oli mukavasti kontaktissa Arttuun lähestulkoon koko ajan ja malttoi toisista pennuista huolimatta keskittyä tehtäviin. Parivaljakko on mennyt aivan huikeasti eteenpäin. Harjoitus tekee mestarin!

Lopuksi pennut pääsivät taas leikkimään. Freya on aiemmin ujostellut isompia pentuja, mutta tänään se lämpeni leikkimään jopa joukon jättiläisen, newfounlandin-berninpaimenkoiran sekoituksen Tassun kanssa. On niin hauska nähdä, kuinka erinäköiset ja -kokoiset pennut painivat sulassa sovussa. Mutta kaikista hauskin taisi olla Freyan mielestä australianterrieri Teide. Sen kanssa Freyalla on synkannut heti alusta alkaen ja lattia vain tömisi, kun pienet väkkärät pyörähtelivät ympäriinsä leikin hurmiossa. Nyt meillä on ollut parin päivän ajan rauhallisia koiria. Freija on malttanut olla härkkimättä Beaa lenkillä ja poliisin työni alkaa jo olla melkein uhanalainen.

Oscar-ehdokkaamme roolistaan elokuvassa "Zombien kosto".