Ihanat talvisäät sen kuin jatkuvat. Koirilla tassut ovat aika kovilla petollisella hangella. Olen yrittänyt rasvata anturoita, jotta niillä olisi edes jotain suojaa terävää hilettä vastaan. Olen alkanut harjoittelemaan Freyan kanssa maahanmenoa ja takana kulkemista. Tänään liitin maahanmenoon ensimmäisen kerran 'lie down'-käskyn. Alan nyt opettamaan sille käskyä pikkuhiljaa paimennusta ajatellen. Paimennuskauden lähestyessä pitää vähän muistutella Beaakin käskyillä. Minulla alkaa pikkuhiljaa kärsimättömyys nostamaan päätään, kun odottelen tulevaa  paimennuskautta. Onneksi on näin hienot talvisäät!

Vanha sanonta 'minkä taakseen jättää, sen edestään löytää' todistettiin taas oikeaksi. Olin Bean kanssa sunnuntai-iltana Hyvinkäällä kisaamassa. Liedon kisoissahan Bea alitti renkaan kontaktivirheiden lisäksi. Viime viikolla tuli hiottua kontakteja ja harkkojen lopussa muistin, että 'ai niin se rengas - no kyllä Bea sen osaa...'. Hyvinkään rata oli helppo nakki Bealle; kontaktit, takaaleikkaukset, kepit - no problem. Mutta rengas... Tällä kertaa takana oli putki, joka vetikin Bean renkaasta ohi. Harmitus heti radan jälkeen oli suunnaton, mutta pikkuhiljaa tajusin ruveta nauttimaan kaikista niistä positiivisista asioista, mitä rata osoitti. Vain yksi pieni virhe, siitä sopii olla tosi tyytyväinen ja mikä kaikkein tärkeintä: Bea oli taas aivan elementissään kisaradalla! Mutta tällä viikolla sopii harjoitella vähän rengastakin...

Punnitsin eilen Freyan: 13,2 kg. Se vaikuttaisi kasvaneen nyt Bean ohi, säkäarvio 48 cm. Ikää tuli lauantaina täyteen 6 kk. Freyalla on tällä hetkellä jonkunlainen murkku-mörkövaiheen sekoitus. Se kiukuttelee ja mököttää, jos sitä ojentaa jostain ja välillä ollaan valtavan hellyydenkipeitä. Eilen se pelästyi laatikosta kaivamaani silinterihattua ja kierteli ja kaarteli hattua muristen. Laitoin koiran kummastellessa hatun päähäni kokeillakseni, kuinka kauan se jaksaisi kiinnostaa Freyaa. Menin katsomaan telkkaria ja vielä puolen tunnin kuluttuakin Freya istuu vieressäni tapittaen epäilevänä hökötystä päässäni. Hassu koira! Freya on alkanut kiinnostumaan televisiosta koko ajan enemmän. Bea tykkää seurata vakioveikkaustuloksia, Freyalla varsinaista suosikkiohjelmaa ei vielä ole, luontodokumentit ovat ehkä kaikista kiinnostavimpia. Niitä se katselee kallistellen päätään. Äsken soitin sille vähän Mozartia. Se oli ilmeisesti vähän tylsää, kun se paineli saman tien nukkumaan. Täytyypä kokeilla, mitä se tykkää Jimppa Morrisonista...