Odotettu kesäloma koitti. Alkukesä menikin yhdessä hujauksessa töitä puskiessa ja vapaa-ajallakin rientoa riitti kylliksi. Tyra-pikkaraisesta tuli yhtäkkiä koipeliini painokäyrän jämähtäessä paikalleen. Nyt saavuttettuaan 5 kk:n rajapyykin se on jo melkein Bean korkuinen ja painoa on 11,2 kiloa. Paikka laumassa on vahvistunut entisestään. Beaa ja Freyaa kohtaan sillä on aiempaa kypsempää nöyryyttä. Bea ja Tyra ovat myös löytäneet toisensa ja Bea 7 v. on päässyt uudelleen pentuhepuleiden makuun.

Tyra on tutustunut pelottomasti taas uusiin asioihin. Toukokuun helteillä se uskaltautui ensimmäistä kertaa uimaan. Veneilystä se tuntuu nauttivan melkoisesti. Kaupungilla olemme käyneet pällistelemässä liikenteen vilinää ja kauppakeskuksessa piti vähän testata rullaportaita. Tyra kulkee kaikkialla häntä kippuralla: "Jahas, päästäskö pian tekemään oikeesti jotain". Agilityn SM-kisat olivat siitä huisin hauskat ja se osasi käyttäytyä oikein nätisti ihmis- ja koirapaljoudessa. Arttu ja Bea osallistuivat joukkuekisaan ja tekivät yhden elämänsä parhaimmista radoista. Bea osoittautui jälleen upeaksi kisakoiraksi. Mitä kovempi paikka, sitä enemmän siihen tulee potkua. Ihana koira!

Tyran tuleviksi harrastuksiksi on kaavailtu agilityä ja tokoa. Pk-lajeihin en vielä toistaiseksi ole intoutunut, mutta Tyran viimeaikaiset mieltymykset ovat pistäneet miettimään. Sillä on nimittäin ilmiömäinen kyky löytää Bean pihalle kaivamat luut ja pikkupetojen kannonkoloihin piilottamat raadot. Onpa se löytänyt myös muutaman kauan kadoksissa olleen lelun pihapuskista. Bean lehtolapsi, kuminen hai, on sen sijaan vieläkin jossain karkuteillä. Tunnistaisikohan Bea sitä enää kaikkien näiden vuosien jälkeen...

Muistoja Bean perhealbumista