Päivityksen pääosassa seikkailee taas pikkuinen Tyra. Päivä päivältä jalkojen venähtämisen lisäksi voimistuvat sen luonteenpiirteet: avoimuus, määrätietoisuus ja sinnikkyys. Ihmiset se ottaa vastaan iloisesti häntä heiluen iästä, sukupuolesta ja ulkonäöstä riippumatta. Pihalla se tietää (tai on tietävinään) täsmälleen, mihin se on menossa ja leikkiessään toisten kanssa se ei anna piiruakaan periksi. Kovin itsenäinen se tuntuu myös olevan. Ja ahne.

"Eikö tuo pirulainen jo usko..."

Yhtenä päivänä Tyra pujahti aidan alitse naapuriin ja hipsi grillituoksujen perässä terassille. Se keksi vastapyykättyjen vaatteiden kasan, pihisti mukaansa yhden sukan ja kipitteli se mukanaan tyynesti takaisin pihaamme. Kohta olikin täysi vetoleikki käynnissä Freyan kanssa. Onneksi naapurilla riitti ymmärrystä, kun palautimme hammasreikäkuvioinnilla tuunatun tennissukan.

Epeli, uusin Kummeli-hahmo.

Viime perjantaina Tyra saavutti kolmen kuukauden rajapyykin. Lueskelin vanhaa pentuopasta juuri synttäripäivänä: "12 viikon ikään mennessä pennun tulisi olla tavannut 12 erilaista ihmistä, 12 erilaista koiraa ja käynyt 12 erilaisessa paikassa".  Siinähän sitten laskeskelimme saldoa. Ihmiset oli helppo saada kokoon vauvasta vaariin. Koirien kohdalla tuotti jo pieniä vaikeuksia. Seuraavana päivänä piipahdimme agilitykisoihin ja Tyra pääsi tutustumaan mm. ihanaan villakoiran pentuun ja sympaattiseen whippet-lapsoseen ja koiratilikin täyttyi mukavasti. Paikat ovat aina vähän suhteellisia. Onneksi olen laiska ihminen, joka väsyttää koiransa ottamalla ne kaikkialle mukaan ja tutustuminen erilaisiin ympäristöihin tuleekin ihan itsestään. Suurkaupungin vilinä on vielä kokematta - täytynee ottaa ohjelmaan lähiviikkoina. 

Viime viikonloppuna Tyra pääsi telmimään 5 viikon tauon jälkeen pentusisarustensa kanssa. Toimeen tultiin yllättävän hyvin, vaikka toisillakin tempperamenttia tuntuu löytyvän. Erityisesti veljen kanssa saavutettiin yhteinen sävel saman tien. Sisarukset olivat hienosti käyttäytyviä ja luoksetulot kadehdittavan täsmällisiä. Meidän epelimme loisti hetkittäin priimuksena "kuinka sulkea korvansa omistajan lirkuttelulta"-tyylissä. Pieni muistutus taas yksityisopetuksen tärkeydestä useamman koiran huushollissa.

Luoksetulo intoa täynnä.

Velipojan kanssa on aika kivaa.

"Ei saa häiritä, salaseuran kokous käynnissä."

Olen yrittänyt päivittäin ottaa jokaisen koiran hetkeksi yksittäin - olkoon kyse sitten vain muutamasta yksinkertaisesta tempusta tai lyhyestä leikkituokiosta. Freyan kanssa olen käynyt treenaamassa kaksistaan agilitya. Miten voikaan koiran ryhti silloin nousta kaksinkertaiseen mittaan! Bea-raasu on jäänyt minun huomiostani kaikista vähimmälle (Fretti on edelleen se mamin mussukka). Onneksi Arttu on touhunnut Bean kanssa tavanomaista enemmän. Viime viikonloppuna parivaljakko kisasi agilityssä tauon jälkeen ja nappasivat hienosti ensimmäisen yhteisen nollansa hyppyradalta. Tänään oli vuorossa agilityratanolla! Saatiinpa hyvä syy nauttia kuohuvaista!

Freya liitää.

Tyrtsi on Fretin oma mussukka.