Ei päästy tänäkään vuonna tanssilavalle asti, mutta Bea sen sijaan pisti kunnon rumban päälle lipputangon ympärille. Liehuvissa lipuissa on jotain äärettömän ärsyttävää ja kun kaksi kertaa vuodessa vaivaudumme nostamaan lipun salkoon, on kukkapenkki tangon ympärillä melkoisen kovalla kulutuksella (kiroilua, kiroilua).

Juhannus kului siis kohtalaisen rauhallisissa merkeissä. Bea kehitti itselleen jonkunlaisen valeraskauden. Se alkoi alkuviikosta kanniskelemaan aiemmin syvästi inhoamaansa kumista vinkulelua, haita, ja tekemään sille pesää. Torstainen paimennuskerta Päivillä olikin sitten aivan kamala. Bea pöläytteli pitkästä aikaa lampaita, ei kuunnellut lainkaan käskyjä ja rupesi lopuksi nössöttelemään, kun ei saanut tehdä oman päänsä mukaan. Ohhoh, kun oli masentavaa katsottavaa. Tuntui kuin Bea olisi taantunut pahaisen pennun tasolle... Onneksi pääsimme vielä viikonlopun aikana uudelleen paimentamaan ja maltti alkoi löytymään. Myös hai on saanut asustaa viime päivät omassa rauhassaan...

Freya pääsi myös viikonloppuna piiiitkän tauon jälkeen lampaille. Otukset eivät olleet ihan helpoimmasta päästä. Etukäteen mietinkin, kannattaako pentua laittaa niiden kanssa laitumelle. Mutta turhaan mietin. Pieni rohkelikko ei paljoa uhitteluista piitannut ja sai lampaat liikkumaan oikein hienosti. Yritin kyllä estää lampaiden isottelun, mutta muutaman kerran Freya ehti ottaa ohjat omiin käsiinsä ennenkuin kerkesin apuun. Harjoittelimme lähinnä kuljetusta. Heijaaminen jäi nopeasti pois ja tasapaino oli hienosti hallussa. Etäisyyttäkin alkoi aina välillä tulla mukavasti. Sitä pitääkin pikkuhiljaa saada lisää, jotta rauhallisuus ja maltti säilyisivät. Karkulaiset Freya haki todella hienosti ja siististi, kiersi nätisti eteen eikä jahdannut hitustakaan. Jäitä pitää kyllä muistaa pitää hatussa, ettei vaadi pieneltä liikaa ja aseta sitä liian tukaliin paikkoihin. Ja toinen asia onkin kuuliaisuus. Se kuuntelee uskomattoman hyvin käskyjäni, mutta kaasun kanssa saa selkeästi olla koko ajan hirmuisen varovainen, jotta korvat pysyisivät jatkossakin päässä.

Tänään olin Liisan kanssa treenaamassa agiliitoa. Bea oli eilisestä väsynyt ja itse juoksin jostain syystä kummallisessa kyyryssä. Rimoja tulikin sitten roiskittua tavallista enemmän. Tosin ne olivat ylimmässä nupissa. Takaaleikkaus ei taaskaan ollut erityisen sujuva, mutta muutoin rata meni ihan mukavasti. Erityisen tyytyväinen olin kontakteihin. Viimeksi keskiviikkona treenatessamme Bea loikki jälleen kontakteja. Nytkin ensimmäisellä radalla se "kammosi" niitä. Puomilla se pysähtyi juuri ennen pintaa ja alkoi tepastelemaan hermostuneena paikallaan ja laski lopulta kuin vahingossa etutassut sivusta alas jättäen takatassut pinnalle. Myös A:lla se pysähtyi pinnan rajalle ja loikkasi sitten äkkiä jotenkin hädissään kontaktista yli. Nyt tuli siis selkeästi takapakkia liian kovan paineen asettamisesta. Laitoimme Bealle lelun palkaksi ja sillä Bea tuli rataa tehdessä aivan täydelliseen 2-on-offiin, jäi siihen, eikä ottanut lelua kuin vasta saatuaan luvan. Jesssss! Sieltä se siis löytyi uudelleen. Nyt täytyy taas tahkota kontakteja hyvällä, hyvällä ja vielä kerran hyvällä ja hoitaa palkkaus lelulla. Nameja tuntuu olevan ihan turha käyttää, kun niitä Bea ei enää huoli. Onneksi Arttu rakensi meille kontaktikapistuksen pihaan - pääsee harjoittelemaan vähän useammin.

Freya teki vielä saman radanpätkän silputtuna. A:lla ja puomilla se vaatii "odota"-käskyn ennen alasmenoa, koska vauhti on muutoin liian kova pinnalle pysähtymiseen. 2-on-offin se on hoksannut tosi hienosti. Ohjaamisessa pitäisi alkaa itse suoristamaan selkäänsä. Takaakierto toimii, mutta takaaleikkaukseen se ei tahdo vielä irrota. Suurin ongelma on Freyan kanssa se, ettei se tahdo palkkautua muusta kuin minun käskytyksestäni, minkä seurauksena se ei irtoa. Nyt täytyy harjoitella uutterasti etenemistä ja opettaa Freya vastaanottamaan palkkaa muiltakin kuin minulta. Se ei nimittäin välttämättä reagoi esteen takana odottavaan leluun, ellen minä ole vienyt sitä sinne. Ei vaikka lelua heiluteltaisiin ja huudeltaisiin Freyaa. Täytyy ehkä myös kokeilla, josko Arttu onnistuisi houkuttamaan Freyaa paremmin.

Artun piti lähteä aamulla treeneihin mukaan opetellakseen ohjausta, mutta kahvi ei ollut ilmeisesti riittävän vahvaa. Kunhan löydän oikean uuttamissuhteen niin eiköhän Tulevaisuuden Agilitytoivo jaksa raahautua tositoimiin. Kannustimena on lupaus, että A. saa ohjastaa Beaa, jos joskus nousemme kolmosiin. Freyaa en tietenkään Artulle anna - ainakaan vielä.