Kevät on puskenut viimeisen viikon aikana kunnolla esiin. Jäät lähtivät järvestä lopullisesti ja lintujen liverrys aamuisin on suorastaan huumaavaa. Tyra on hämmästellyt lokkeja, räkättirastaita ja kummallista metakkaa pitäviä närhiä pää kallellaan.  Pihamaata on tutkittu huolellisesti pikku-kuonolla ja välillä se on löytänyt huikeita aarrekätköjä - mm. Bean syksyllä hautaaman potkaluun.

Isopieni Tyra (6,3 kg) on juuri selättänyt Freyan (15,3 kg).

Osaan minä yksinkin leikkiä.

Pikkupissis ja kärttyisä akka

Vieraita on käynyt ja olipa Tyra ensimmäistä kertaa hoidossa. Alkuun sitä hieman jännitti outo paikka ja vastassa ollut iso, haukkuva koira. Sitten kiinnostus voitti jännityksen ja isoa koiraa oli yritetty haastaa leikkimään kyllästymiseen asti.

Hevostalli on tullut tutuksi ja muutamaan rauhallisempaan kaveriin on tehty tuttavuutta nenät vastakkain - tosin sylistä käsin. Jalkoihin ei parane opetella menemään.

Tämän viikon operaatio on pitänyt sisällään kävelylenkit omalla kylällä. Alkuun Tyra reippaili Bean ja Freyan vanavedessä pelloilla ja metsissä. Nyt se on päässyt mukaan aamulenkeille hihnan päähän. Aluksi kovaa ohi viuhahtaneet autot vähän jännittivät, mutta nyt niitä ei enää välttämättä huomioida lainkaan, elleivät pidä poikkeuksellista pörinää. 

Temppuskaala laajenee. Nyt Tyra osaa istua, mennä maahan, antaa tassua, odottaa lupaa ruoalle tai ulos - ilmiselvä tulevaisuuden tokovalio siis! Sisäsiisteys on vielä hakusessa. Ulkona on vaan niin kiva saada kunnon hepuleita, ettei malttaisi kykkiä asioille.

Riiviötä ärsyttää, kun Bea on vallannut talon parhaan paikan.

Joskus on parempi vaan antaa periksi.

Freyan syliin sen sijaan yleensä mahtuu.