Pitikin sisukkuuspuuskassa ilmoittautua niin moneen kisaan, vaikka kontaktit ovat ihan hukassa. Olimme sunnuntaina Saijan kanssa treenaamassa. Saija katseli, mikä meidän kontakteissa oikein mättää. "Minähän teen kontaktit aina samalla lailla treeneissä ja kisoissa." Hah hah. Kyllä aivan muulta näyttää. Nyt on ohjelmassa kontaktin vahvistamista ja oman liikkumisen täsmentämistä. Ei muuta kuin jaakon rasti käyttöön, etten pääse jarruttelemaan väärissä kohdissa!

Saija oli tehnyt mukavan radanpätkän. Huomasi hyvin, että viime ajat ratojen tekeminen on jäänyt ykkösten kisaratoihin, kun emme ole päässeet treeneihin. Vaikeammat kuviot olivat vähän hakusessa. Sylikäännös, joka ei ole koskaan ollut mikään loistava, vaatii melkoisesti työtä. Kaikista isoin juttu oli kuitenkin jälleen kerran oma vire ja keskittyminen. Lopulta, kun sain tehtäväksi leikkiä, että olen oikeasti kisoissa, skarppasin sen mukaisesti ja rata sujui yllättävän hyvin. Tulee mieleen Savikon Seppo, jonka mielestä minulle pitäisi aina sanoa harkoissa, että "nyt on muuten vika kerta". Hyvät oli treenit, kiitos vaan Saijalle seurasta ja arvokkaista vinkeistä!

Maanantaina nautiskelin vapaapäivästä ja menin "aamupäiväkerhoon". Paikalla oli Tiina Kaukon kanssa. Tein Bean kanssa vain kontaktitreeniä, kun koirarassu vaikutti sen verran väsyneeltä. Freyakin pääsi riekkumaan kentälle. Tein irtoamistreeniä sen kanssa. Vauhti oli taas hurja, mutta sitä oli myös maltin määrä. Freya on kuin pieni kiehuva kattila kaasuhellalla; kun liekkiä vähän pienentää, niin kansikin pysyy saman tien kiltisti paikoillaan.

Freippari reagoi aina ajoittain yksittäisiin vastaantuleviin autoihin. Menimme auton huollon ajaksi istuskelemaan ison tien varteen. Alussa Freya seurasi autoja katseellaan ja muutaman rekan perään se haukahti. Hetken päästä sitä ei kiinnostanut autot enää pätkääkään, vaan se makoili vieressäni ja katseli ruohon kasvua. Tuskinpa autoista siis tulee jatkossa ongelmaa. Bea sen sijaan tuijotteli tutussa kyyryssään autoja - siedätyksestä viis.

Beasta otettiin illalla verinäyte rabiesvasta-aineita varten. Nyt pidetään peukkuja, että vasta-aineet ovat nousseet ja pääsisimme Ruotsiin. Freyan testausta joudumme odottelemaan vielä reilun viikon ajan, 120 päivää kun tulee täyteen vasta silloin. Freya pääsi samalla reissulla peuhaamaan Pilkun kanssa. Tyttö oli jo siinä vaiheessa aivan kuitti ja kiipesi lopulta syliini karkuun Pilkulta, kun ei enää jaksanut leikkiä.

Tänään onkin tytöillä ollut vapaapäivä, kun minulla oli töitä. Tosin Arttu oli vuorostaan vapaalla, mutta koirille se tarkoittaa vain köllöttelyä porukalla. Ovat kyllä ansainneet sen aktiivisen viikonlopun jälkeen. Toivottavasti Bean aivoissa raksuttaa samalla alitajunnassa kontaktien tekeminen oikein. Muuten meidät paha perii viikonloppuna...