Mustikkasato on parhaimmillaan. Kävin eilen pikkurakkien kanssa poimimassa osamme. Neideillä oli hauskaa. Välillä ne vain köllöttelivät mättäillä, välillä ajoivat toisiansa takaa. Ne löysivät tuoreen tortun à la hirvi ja tottakai siinä täytyi kieriskellä. Sen jälkeen pystyi päättelemään kärpäspilvestä, missä koirat liikkuivat. Yritin opettaa Fretille, kuinka mustikoita syödään suoraan varvuista, mutta aina kun silmäni vältti, se lurjus meni sangolle.  

Tänä kesänä on meidän perheellä ollut hieman huonoa lykkyä autoiluun liittyen. On vaihdettu puskuria, huollettu ajotietokonetta, vaihdettu tuulilasia, maksettu sakkoja jne. (kaikki EI ole minun tekosiani). Tänään tuli taas jatkoa tarinaan. Lähdin tutulla metsätiellä peruuttelemaan railakkaaseen tapaan kääntöpaikalla. Joku perhana oli kaivanut heinikkoon ojan ja humps: sinne meni auton peräpää. Polteltuani kumia hetken luovutin ja lompsin läheiseen maataloon pyytämään apua. Ystävällinen vanha pariskunta tuli nostamaan traktorilla autoni pois ojasta. Tytöt olivat siinä vaiheessa sen verran väsyneitä, että vähät välittivät traktorin jyrinästä ja köllöttelivät takakontissa niin kuin mitään kummallista ei koskaan olisi tapahtunutkaan.

Saldona seikkailusta mustikkametsässä: 5 l mustikoita, 2 l vadelmia, 2 l sieniä, puolta pienempi ego ja leasing-auton hankkiminen vakavaan harkintaan...