Freyan vastaukset tulivat Kennelliitosta ja tulos: A-A ja 0-0. Vaikka Freyallakaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, on silti huojentavaa tietää, että ainakin lonkat ja kyynärät ovat rakenteellisesti täydelliset. Toki tuollaiselle hasardikoiralle voi aina hetkenä minä hyvänsä tapahtua kaikennäköistä pientä - nimimerkillä minulla on polvessa tällä hetkellä kämmenenkokoinen mustelma muistona viime viikon agitreeneistä, kun Freya hyppäsi täysillä päin.

Freyan suurin ongelma tällä hetkellä agilityssä on tiukka tuijotus minuun ja siitä seurauksena rimat ropisevat ja siivekkeet kaatuilevat. Olemme alkuvuodesta päässeet harvemmin yhteistreeneihin, joten olen palkannut sitä esteiden taakse ja välttänyt kädestä palkkausta. Lelulle se lähtee tosi hyvin ja olen jopa pystynyt häivyttämäänkin sitä välillä. Viime treeneissä Satu palkkasi sitä sopivissa pätkissä ja alkuhämmennyksen jälkeen se oppikin hakemaan lelua häneltä. Siitä huolimatta se katsoi tosi tarkkaan minua ja rimat tulivat taas herkästi alas - pahimmillaan niin, että se otti ne jo rintakehällään mukaan. Esteiden itsenäisessä hakemisessa on vielä paljon töitä, joten en haluaisi kiinnittää rimoihin niin kamalasti huomiota, mutta jotain asialle pitäisi tehdä. Päätin nyt palata täysin medi- ja minikorkeuteen ja otan avuksi vaahtomuovipalat, jotta F. hahmottaisi hypyn paremmin. Onhan tuo vielä muutenkin niin vauva, mutta vähän ahkerammin voisi tietysti treenatakin...

Kokeilin Bean kanssa keskiviikkona Freyan treeneissä putken umpikulmia tosi pitkästä aikaa. Ne osoittautuivat aika tahmeiksi ja kaiken lisäksi se ei ihan hahmottanut, mihin suuntaan jatkaa. Täytyypä jatkossa kiinnittää tähän huomiota. Kontaktitreeneissä se osaa hakea entistä itsenäisemmin alastuloon, vaikka jäisin sen taakse. Ilman palkkaa se himmaa vielä aika paljon. 

Olimme viime viikolla Päivin ja Astan kanssa hallilla tokoilemassa. Treenasimme rinnakkain puomi välissä ja agiesteet laidoilla. En ole aiemmin tokoillut Freyan kanssa hallilla. Viime talvena pentukurssilla ohitustreeneissä Artulla ei ollut Freyan kanssa minkäänlaisia hankaluuksia ohittaa pyöräilijää, toisia koiria tai ihmisiä, mutta agiputki oli ihan mahdottomuus. No, tokoilu hallilla olikin sitten aikamoisen työn takana ja tein vain tosi pientä seuraamispätkää ja pienen hyppytreenin. Sisko tekikin sitten tosi hienosti ruutua, seuraamista yms. ja minä vain katsoin huuli pyöreänä, miten taitava Asta jo on. Bea teki myös tosi hyvää seuraamispätkää. Olen kokeillut takapalkkaa luoksetulon pysäytyksessä ja se toimii hyvin. Nouto paranee koko ajan. Ehkä tässä voisi pian varata seuraavan koepaikan. Loppuviikosta olin pari päivää koulutuksessa Helsingissä. Otin koirat mukaan ja kävin ruokatunnilla messukeskuksen parkkipaikalla harjoittelemassa. Häiriötä oli mukavasti työkoneista ohikulkijoihin. Freyakin teki tällä kertaa maltillisemmin, mutta voi olla, ettei se ole vielä ihan valmis kisoihin. Isoin este on metakka, mitä se innostuessaan pitää. Olenkin itse joutunut harjoittelemaan passivoitumista, mikä on yllättävän vaikeata, kun nautin niin kovasti Freyan innokkuudesta. Se on niin ihana, kun se tekee koko ajan kaiken täysillä. 

Freyan velipoika aloitti tänään kisaamisen paimennuksessa, vaikka Noa osaakin vasta yhden ainoan käskyn "ligg". Rata meni joka tapauksessa hyväksytysti läpi, kuljetuksessa oli oikein hienoja pätkiä ja häkitys onnistui. Taitavasti ohjattu Elisalta. Sen lisäksi mutsi tuli kolmanneksi kakkosluokassa ja eno voitti kolmosluokan. Siinä on Freyalle (ja ehkä enemmän minulle...) tavoittetta...  

Koiralaumamme on kertaantunut viime päivinä kahdella poikakoiralla. Hyvin sopivat laumaan. Bea pitää kyllä aika kovaa jöötä pojille, mutta hyvässä sovussa kaikki ovat kulkeneet lenkillä ja nukkuneet samassa sängyssä. Arttu kyllä sanoi että kun jonain päivänä meille tulee pysyvästi lisää koiria, niin joudumme hankkimaan ekstrajättisängyn. Sen verran ahtaaksi käy kahden kohtuu isokokoisen ihmisen nukkuminen kahden minibortsun ja lk-collien kanssa.