Kesäilloissa on kyllä se mahtava puoli, että valoa riittää pitkään. Niinpä tällä viikolla on mennyt aika myöhäiseen puutarhassa touhuillessa tai harrastellessa.

Eilen meillä oli Marin vetämät agilityharkat. Rata oli kohtalaisen haastava ja vaati itseltä hyvää koordinaatiota (takaperinjuoksua ja nopeita käännöksiä). Bea teki tosi näpsäkästi ja sujuvasti, mutta minä sen sijaan en vain tahtonut keretä mukaan hankalampiin vääntöihin. Bealla tuli taas ongelmia putkista , joiden suulla vaatii edelleen tarkkuutta ohjauksen ja vauhdinsäätelyn kanssa. Kontakteja tein yksittäin. Lelun ollessa maassa odottamassa Bea pysähtyi kuumennettunakin hienosti 2-on-offiin.

Kokeilin vielä samaa rataa Freipparin kanssa ja - hui kauhistus - ensimmäinen pätkä (yhdeksän estettä) sujui lähetulkoon virheittä! Nyt se irtosi mukavasti ja kun vain muistin juosta pystyssä ja ohjata huolellisesti niin se teki aivan mahtavaa rataa. Rimat ovat tietenkin vielä alimmassa minikorkeudessa, mikä toisaalta hankaloittaa minua, kun koira on niin vitsin nopea. Lopuksi teimme vielä kontaktiharkkaa ja puolikkaat verkkokepit ja sitten olikin pentu harkannut ihan riittävästi. Kävimme lopuksi vielä Marin koirien kanssa rutakossa lutraamassa ja hups - kello olikin jo melkein yksitoista.

Päivisin on ollut niin kuuma, että koirat ottavat nokosetkin mieluusti sisätiloissa. Välillä ne käyvät lammikossa vilvoittelemassa. Etenkin Freya tykkää lutrata itsekseen vedessä. Ensin se pärskyttelee hetken ja lähtee sitten metsästämään vedenpinnalla lilluvia vesikuplia haukkaillen niitä suuhunsa uidessaan. 

Nyt täytyy lähteä tarkastamaan kukkapenkkejä. Bea asteli sisään multaisin tassuin ja kuono epäilyttävästi mustana. Yleensä se tarkoittaa sitä, että johonkin, yleensä liljapenkkiin (=lempikukkani), on ilmestynyt koirankuonon mentävä kraateri. Isommat kaivannot molemmat kippurahännät ovat jo oppineet urakoimaan muualle pihamaalle.