Agilitykisoihin mennessä on tullut kokeiltua jo lähestulkoon kaikkia mahdollisia kommelluksia: väärällä kisapaikalla, väärään aikaan, liian myöhään, talutushihnat kotona jne. Liian monen opetuksen jälkeen olen lukenut kisakirjeet vähän huolellisemmin. Tänä viikonloppuna minun piti korkata toko-uramme Bean kanssa möllikisoissa Vantaalla. Olin lukenut kisakirjeen tarkkaan ja varmistanut kisapaikan. Ajelimme hyvissä ajoin paikalle ja mitä häh: portti kiinni! Kilautimmepa sitten kaverille, joka ystävällisesti kertoi, että kisathan olivat jo eilen. Uskomatonta, mutta totta. Ja aika tragikoomista sanoisin...

Tokoilu Bean kanssa olisi taatusti ollut haastellista. Bealla oli vielä viime viikolla juoksut ja tällä viikolla se on ollut taas tavanomaista itsepäisempi ja haluttomampi yhteiseen tekemiseen - ainakin tokon suhteen. Onneksi päivän valopilkkuna, meillä oli iltapäivällä Jaakon koulutus. Miltei kolmen viikon agilitytauon jälkeen Bea oli tosi kuuliainen ja sirpakka ja olin oikein tyytyväinen sen tekemiseen. Jaakon kanssa oli puhetta rimojen pudottelusta. Jaakon mielestä, Bean pitäisi kestää minulta pieniä virheliikkeitä pudottamatta rimoja ja yhtenä keinona voisi olla, että laittaisin sen maahan aina pudottamisen jälkeen. Käännökset olivat jälleen tosi tiukkoja ja esim. jaakotukset eivät Jaakon mielestä meidän kohdalla ole siksi aina tarpeellisia. Layeröintiä on syytä näköjään harjoitella enemmän, mutta alkuhakemisen jälkeen sekin lähti sujumaan hienosti. Olipa ihana päästä taas aksaamaan Bean kanssa - on sitä tullut jo kaivattua!

Ryhmästämme oli yksi joutunut perumaan paikkansa ja kun varakoiraa ei saatu kiinni, niin Freya pääsi koulutukseen. Teimme rataa pienissä pätkissä. Freya on treenannut viime aikoina melko suoria linjoja palkan tullessa joltain muulta kuin minulta. Treeni alkaa jo näkymään, vaikka se hakee edelleen minulta katsetta. Takaaleikkauksen ajoitus hahmottui minulle tänään paremmin. Koiran ponnistaessa minun tulisi jo reilusti leikata koiran takaa. Etenkin Freyan kohdalla leikkaan olen aina leikannut vasta ponnistuksen jälkeen, ettei se vaan lähtisi liikkeeseeni mukaan. Mutta mitenkä se sitten oppii mukamas koko takaaleikkauksen?! Estehakuisuuden parantamiseksi sain ohjeeksi ohjata Freyaa toistaiseksi paljon takaa ja harjoitella kovasti takaaleikkauksia, poispäinkäännöksiä ja sylikäännöksiä. Hyvät treenit!

Nyt ovat pikkulikat aivan naatteja. Meillä on palannut rauha taloon. Bean juoksujen aikana se houkutteli hämillisen Freyan iltaorgioihinsa. Tulipahan todistettua useamman kerran, kuinka nuori narttukoira osaa tarpeen vaatiessa "astua" aivan oikeaoppisesti toista narttua. Tällä viikolla Bea onkin palauttanut Freyan takaisin ruotuun eikä nuorimmalle sallita enää selän päälle nousemista. Kyllä Bea näköjään pitää määrätietoisesti oman paikkansa perheessä.