Viime viikko kului nopsasti puuhastellessa laitumella. Agilitykentällekin eksyimme kertaalleen. Tiistain Mian treenit jouduin jättämään väliin, mutta revanssi oli jo seuraavana päivänä. Olin suunnitellut ottavani harkkaradan Freyan kanssa, mutta Mian opastaessa rataantutustumisessa, miten minun pitää tehdä Bean kanssa, ajattelin, että okei: Bea kehiin. Mia tietystikin sotki vain koirien nimet ja odotti hullun koiran sijaan tosihullua kentälle ja ihmetteli, miten kontakteista on yhtäkkiä tulleet niin kehnot. Oli ihana tehdä pitkästä aikaa Bean kanssa rataa. Ohjaamiseni oli rauhallista ja seesteistä, ei ollenkaan sitä sähläystä, mitä Freyan kanssa. Jos saisi siirrettyä saman mielentilan Freyan ohjaamiseen, niin pikkukoiralle olisi paljon helpompaa tehdä asiat oikein.

Seuraavana aamuna kävin tekemässä Freyan kanssa saman radan ja hinkkaamassa vähän Bean kontakteja. Radalla oli monta Freyalle vaikeata elementtiä: poispäinkäännöstä, hyppyä eri linjoissa ja tiukkoja takaaleikkauksia, mutta parin pätkityn harjoituksen jälkeen ne sujuivat virheettömästi. Kaahotus alkaa selkeästi vähentymään ja Freya kokoaa itseään hypyille aiempaa paremmin. Toisaalta olen itse alkanut käyttämään sihautusta ja se tehoaa hyvin. Käskytyksiä olen muuten vähentänyt, kun ne tuppaavat tulemaan aina  väärään aikaan ja Freya hakee jo sen verran hyvin esteitä, että käskyt ovat välillä aivan tarpeettomia. 

Freya ei ollut treenatessa aivan oma itsensä ja väsähti viileästä aamusta huolimatta nopeasti. Syy selvisi kotona: juoksut ovat alkaneet. Jo niitä on odoteltu 10 kk. Freya aloitteli juoksuja jo huhtikuun puolella, mutta silloin Bea ehti väliin. Ehdin jo luulla, että juoksut jäävät Freyalta keväältä kokonaan. Lähdimme sopivasti reissuun seuraavana päivänä. Poikkesimme matkalla Pirjolla, jossa Bea tapasi mutsinsa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Loppumääränpäänä oli tällä kertaa Louhisaaren renessanssilinna Askaisissa. Sen yhteydessä oli maatilamajoitus, jossa yövyimme. Paikka oli merenrannalla ja lammaslaitumien äärellä - siis kuin unelma! Koiria ei lampaat paljoa kiinnostaneet. Taisivat olla vain onnellisia vapaapäivästä. Arttu pisti pari lainahakemusta Veikkaukselle, mutta iltarukoukset taisivat unohtua, kun rahapussi ei saanutkaan lisäruokaa.

Bea kävi Turussa fysioterapeutilla, joka kehoitti meitä olemaan agilityn suhteen hissukseen vielä kesän ajan. Ohjeet olivat aikalailla samat kuin kuukausi sitten eli juoksulenkit ravaten, selän taivuttelut ja uiminen. Hönttilaukkaamista on rajoitettava ja saimme erityistorut umpihankilenkkeilystä. 

Lampaiden kanssa on sujunut kivasti. Ne saa edelleen helposti lentämään, mutta rauhalliset kuljetuspätkät pitenevät koko ajan. Liekö juoksut vai mikä, mutta nyt tuntuu, että Freya reagoi kivasti paineeseen ja säilyttää hienosti etäisyyden pitkänkin heinän puolella, kunhan vain näkee lampaat. Myös flänkkeihin on alkanut tulla tilaa paineen avulla. Oikea puoli on meille helpompi. Aina välillä kaasu jää edelleen pohjaan (erityisesti, kun itse jään pällistelemään), mutta vauhdista huolimatta lampaisiin se ei kajoa eikä tee mitään pöhköä. Fiksu likka. Heinää täytyy päästä niittämään lisää, koska koirat joutuvat kysymään tällä hetkellä paljon, kun eivät näe lampaita. Bealla maahanmenot ovat parantuneet ja malttikin sitä myötä kasvanut, mutta paaaljon on vielä työtä edessä. Flänkeissä on välillä liiaksikin väljyyttä, mutta Bean kohdalla parempi niinpäin (uskoisin?).