Onneksi Bean jalka on jo parempi! Viikko minilenkeillä ja parin viikon agilitytauko on kerännyt sille valtavan määrän hörhöilyenergiaa. Niinpä jouduin sanelemaan pitkästä aikaa tiukat säännöt mm. tien varressa, kun joka ikistä valoa piti tiirata. Agilitytreenissä B. Virtanen oli päättänyt vaihteeksi jemmailla sukkaansa. Nyt, kun uusi maltillisempi elämäni on alkanut, en hermostunut sille, vaan jaksoin, jaksoin ja jaksoin odottaa lelua käteen. Jaakon vinkki oli, että ottaisin viinipullon seurakseni, kun opetan Beetä leikkimään. No onneksi se ei aina ole yhtä vaikeata... 

Todellinen ongelmamme tänään oli musta putki. Ajoittain se irtoaa hyvin mustallekin putkelle, mutta nyt kun putkea edelsi kompastuskivemme takaaleikkaus ja hyppy, niin tehtävä oli mahdoton. Lähtihän se siitä onneksi sujumaan. Muuten meni ihan mukavasti, välistävedot onnistuivat ja hauskaa oli! Jatkamme siis irtoamisharkkojen tahkoamista. Ehkä namipalkkauksen totaalinen loppuminen helpottaa ongelmaa.

Freippari oli Artun seuraneitinä. Nyt sillä riitti intoa takaa-ajoleikkiin Minorin kanssa ja pääsipä se pusuttelemaan Konsta-poikaa. Freija on nyt hoksannut maahan-käskyn. Kaikkea muuta se on kyllä tajunnut tosi nopeasti, mutta jostain syystä maahan se ei ole osannut mennä.

Nyt on piskeillä lepoilta ja potkaa luvassa. Jouduttiin heittämään Arttu töihin. Käytettiin tilaisuus hyväksi ja mentiin nauttimaan Oittaan metsämaastoista Bean pentuaikoja muistellen.