Tulipa taas tänään piipahdettua kisaamassa. Hauskaa oli - mites muutenkaan, kun oli niin hyvää seuraa - mutta puhtaan radan jahtaaminen on tällä hetkellä aikamoista tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Viime viikolla kontaktiharkat jäivät tosi vähille, käytännössä eiliseen p**kele-runttaukseen ja olihan se aika huono lähtökohta kisoille. Tosin asenteeni tänä aamuna oli: kunhan pysyn hereillä ja on kivaa!

Perjantaina oli Liisan vetämä treeni ja ohjelmassa oli ihmisnuolen opettelua. Bea hoksasi sen oikein hyvin, itse piti vain olla tarkkana, ettei jää koiran tielle. Puomia ei päästy tekemään lainkaan, kepit menivät hyvin, keinu oli varma, mutta A - ohhohhoh... Lauantaiaamuna ennen Oreniuksen Juhan koulutusta sanoin kaikille, että olen päättänyt opettaa kontaktit tästä lähin pelkän positiivisen kautta. No, käytännön toteutus ontui pahemman kerran (perhanan rakki) ja tänään kisoissa näkyi tulos. Bea tuntui välttelevän ihan tosissaan sitä, ettei tassukarvan haivenkaan hipaisisi kontaktia. Kaiken päälle keinustakin tuli lentokeinu ja viimeinen keppi jäi uupumaan. Jälleen kerran saan vain syyttää omaa hölmöyttäni, kun olen lepsuillut jo ihan liian kauan kontaktien kanssa!!! En kyllä seuraavan koiran kohdalla tee samaa virhettä... (haa haa)...

Kisarata oli kuitenkin täynnä positiivisia asioita. Bea eteni jälleen nopeasti, irtosi erinomaisesti putkiin ja hypyt olivat puhtaita. Oma ohjaukseni oli (kai) ihan siedettävää. Ekalla radalla tosin puomin kontaktivirheen jälkeen oli rata taas pliisua ja ilman parasta tsemppiä, vaikken tällä kertaa aivan läskiksi lyönytkään loppurataa. Olin kuitenkin ohjauksessa vähän myöhässä ja nopealla hyppy-putki-hyppy-rengas-pätkällä tein valssin aivan jälkijättöisesti, joten Bea suuntautui hullusti seuraavalle hypylle ja ajautui renkaasta ohi. Monet tekivätkin saman yhdistelmän ilman valssia takaaleikkauksella, mikä olisi siihen vireeseen ollut paljon parempi vaihtoehto. Seuraavalla radalla kaikki kontaktit olivatkin sitten tosi "lennokkaat" ja kaiken päälle kepit tökkivät, mutta uskokaa tai älkää: olen kyllä ihan tyytyväinen. Nyt vain ahkeraa kontaktiharkkaa - ja POSITIIVISEN kautta.

Fretti-pentu on nyt oppinut sivulletulon. Lie down -käsky onnistuu jopa koirakavereiden kanssa leikkiessä. Opetimme sille "kuole"-tempun ja se tuntui hoksaavan senkin tosi nopsaan. Hallilla olen tehnyt sen kanssa pientä ohjausharjoitusta ja iltaisin olohuoneessa syli- ja poispäinkäännöksiä. Aika alkutekijöissäänhän vielä olemme, mutta nyt se on oppinut hillitsemään pahimman kiihkonsa ja malttaa tosi hienosti odottaa ja kuunnella käymättä käteen kiinni. Freyalla on ehtymätön into tehdä ja opetella uutta. On aika jännä nähdä, mitä alkeiskurssista Artun kanssa tulee!