Olimme viime viikonloppuna kisaamassa Leena R-L:n radoilla. Ja huhheijaa millaista juoksemista radat olivat: suoraa päästä päähän ja vielä kerran toiseen päähän. Hiki tuli, mutta mukavaa oli. Äkkisilmäyksellä radat olivat superhelppoja ja ajattelinkin, että nyt tulee paljon nollia. Kas kummaa; nollia ei siten loppujen lopuksi tullutkaan kuin muutama per rata ja voittoajat eivät olleet päätähuimaavia. Hypyt olivat sellaisilla linjoilla, että nopeilla koirilla tuli herkästi rimoja alas.

Ensimmäisellä radalla meilläkin tuli pari rimaa alas ja yhdestä hypystä vedin Bean huolimattomasti ohi ja sekunteja paloi. Puomin alastulo oli - no voi rähmä, ottihan se sen, mutta rumasti. Tulos 15. Sen sijaan toinen rata oli tosi hieno. Bea kääntyi katsomaan minua yhden ainoan kerran ja siitä syystä tuli yksi rima alas ja  tulos 5, sijoitus 5 ja nopein aika liki 40 koirakosta. Toisella radalla oli meille hiukan hankala kohta, jossa suoran päässä oli hieman hullulla linjalla poikittain hyppy, josta moni nopea koira tulikin ohi, kun ohjaaja ei kerennyt mukaan työntämään hypylle. Olin tosi ylpeä, kun Bea haki hienosti hypyn minun ohjatessani sitä takaa. Koutsin olis kyllä pitänyt nähdä se! Mutta kaikista onnellisin olin puomin alastulosta, joka oli ehdottomasti upein kontakti, mitä olemme ikinä tehneet kisoissa. Bea jäi alas asentoon ja lähti vasta minun käskystäni. Hienoa!!! Nyt, kun olen taas vaihteeksi saanut hillittyä nollien perään tuskailua, niin nämä onnistumiset tuntuvat tosi hyviltä. Kyllä se viimeinen nousunollakin sieltä tulee aikanaan... 

Pakkasta oli sen verran paljon, etten viitsinyt ottaa Freyaa mukaan värjöttelemään, vaan vein sen hoitoon Maaritille. Freya oli kuulemma käyttäytynyt oikein hyvin ja leikkinyt lasten ja Pilkun kanssa siivosti. Illalla meillä olikin aika vaitonaista sakkia.

Pilkku, Frey ja Viola lumileikeissä

Naperoiden perusilmeet

Pilkku hurmusilmä

Tällä viikolla ei ole ollut treenejä, kun hallimme on suljettu. Olemme sitten purkaneet turhautumisenergiaa ulkoilemalla tehokkaasti. Viikonlopun aikana satoi parikymmentä senttiä uutta lunta ja olemme rämpineet umpilumessa järvellä. Tuntuu muuten reisissä! Lumikengistä ei oikein ole apua, kun lumi on upottavaa puuteria. Koiratkin tuntuvat väsähtävän nopeasti, kun joutuvat kahlaamaan kaulaa myöten hangessa.

Freya usvan keskellä ennen lumimyräkkää

Artun taidekuvia