... ja ehkä vähän onnellinen emäntäkin. Bea nauttii parasta aikaa hyvin ansaittua potkaluuta. Tänään nimittäin teimme ensimmäisen nollamme kakkosluokassa. Rata oli Rauno Virran hyppyrata, jossa sai ihan mukavan vauhdin. Rata sujui kohtalaisen sujuvasti, mutta ei tosin ollut ihan virheetön; aikaa paloi yhdessä turhassa pyörähdyksessä ja pari hyppyä tuli otettua tosissaan varman päälle. Olen heittänyt hiiteen iskulauseeni "näytetään parasta osaamista", koska en ikinä edes muistanut sitä. Nyt se on sen sijaan  "lunkilla asenteella" -> itse tulee sählättyä vähemmän ja eritoten Bealle tekisi hyvää kulkea vähän pienemmillä kierroksilla. Agiradoilla B. Virtanen kävi niin kuumana, ettei malttanut kummallakaan kerralla ottaa kontakteja. Toisella radalla ehdin onneksi mokata itse ennen kontakteja vetämällä koiran ohi hypystä ja oli helppo päätös hioa kontakteja. Niinpä pistin koiran maahan kontaktien roiskimisesta ennen radan jatkamista. Nyt on pakko alkaa terästäytymään kisoissa kontaktien kanssa, eikä päästää yhtäkään huonoa läpi. Toisaalta en halua takaisin hiippailukontakteihin, joten palauttaminen ei käy päinsä. Jotenkin se maahan ja radalta pois/jatkaminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta tällä hetkellä. No kokeillaan taas.

Viime treeneissä meillä oli puhetta siitä että monesko koira ei enää ole harjoituskappale. Minä uskon siihen, että ainakin minulla kaikki ovat ja tulevat olemaan - tuskin koirissakaan on täsmälleen samanlaista toista yksilöä. Toki kokeilujen määrä varmasti vähenee koirien myötä ja oppii toteamaan nopeammin ne huonot ja toimimattomat keinot.

Olemme nyt tehneet Mian vetämissä treeneissä Bean estehakuisuutta tukevia harjoituksia. Tämän päivän agiradoilla tuli nähtyä, että ne ovat kyllä tarpeen. Aina Bean - vai minun? - väsähtäessä se alkaa hakemaan minulta neuvoa enemmän ja on entistä herkempi ja kuuliaisempi ohjaukselleni. Taitamattomalle ohjaajalle olisi paljon helpompaa, jos koira ei reagoisi kaikkein pienimpiinkin virheliikkeisiin. Ehkä sitten tulevaisuudessa jos ja kun minä osaan ohjata paremmin, herkkyydestä tulee meidän vahvuutemme. Freyan kanssa kotiläksyt ovat käytännössä aivan samat. Sen siitä saa, kun opettaa koiransa siihen, että ohjaaja yrittää juosta ja ehtiä hikihatussa koiran rinnalla kaikkialle.