Onkin vierähtänyt taas tovi viimeisestä blogittelusta. Väliin on mahtunut agilityä ja paimennusta harjoittelun, kisaamisen ja sivustakatselun muodossa ja olemmepa ehtineet jopa hieman tokoilemaankin (kiitos Jatalle). Viime viikonloppuna olimme tuolla puolen merta paimennuskurssilla. Kiirettä on pitänyt sen verran, että joku on ehtinyt kasvattamaan pihaamme puoleensääreen ulottuvan heinikon - nyt olisi lampaille käyttöä!

Mikäs Bealla paimentaessa tällaisissa maisemissa...

Freyaa on sosiaalistettu ja tutustutettu uusiin asioihin ihan urakalla, kun olemme reissanneet maita ja mantuja. Se on saanut olla mukana Bean paimennuskeikoilla ja on käyttäytynyt oikein mallikkaasti ja rauhallisesti. Onpa se pistänyt pitkäkseen laitumen laidalle ketarat ojossa. Yhteislenkeillä toisten koirien kanssa se kulkee vapaana ollessaan hirmuisen nätisti eikä provosoidu muiden haukkuessa. Hihnakäyttäytyminen vaatii vielä hiomista, mutta siinäkin on tapahtunut kehitystä parempaan. Pieni äkäpussi on kesyyntymässä!

Freya ja Roihu löysivät yhteisen sävelen

Koirat ovat avanneet uimakauden oikein urakalla. Bea ui tapansa mukaan hillitysti ja turhia pärskimättä. Sen sijaan Freyan tyyli on vielä varsin omalaatuinen: yleensä se pitää takajalat pohjassa ja pärskyttelee etutassuilla pintaa niinkuin pikkulapset. Kun jalat eivät ylläkkään enää pohjaan, se yrittää loikkia vedessä ja roiskii kahta kauheammin.

Näin se käy: poika tekee työn...

... ja tyttö korjaa hedelmän.

Viimeisimmän mittauksen perusteella roolit ovat muuttuneet: Bea 48 cm ja 13.6 kg, Freya 50 cm ja 13.9 kg. Mini-Pimpulasta on siis tullut iso tyttö! F:n ensimmäiset juoksut odotuttavat vielä itseään. Toistaiseksi Freya on ollut poikakoirille vain ihanan pippurinen painikaveri, mutta eiköhän suloinen tietämättömyys säry lähitulevaisuudessa. Saapa nähdä millainen äkäpussi meillä silloin asustaa. Murrosikää odotellessa...