Loma on alkanut. Alkuviikko on mennyt kylläkin petissä maatessa toipilaana. Viikonloppu hurahti kesälampaita hoidellessa ja Kennelliiton ensimmäisissä virallisissa paimennuskokeissa Kiikalassa varikon veräjää availlessa. Arttu nautti katsomossa tunnelmista Bean ja Freyan kanssa. Tytöt olivat jälleen tosi hienosti. Olen niistä oikein ylpeä. Sekä Bea että Freya pääsivät tapaamaan sukulaisiaan. Bean siskopuolen poika Leevi (todellinen herrasmiehen alku) oli katsomossa fiilistelemässä. Freyan mutsi ja kaksi enoa kisasivat sen sijaan radalla ja hienosti menivätkin. Voin vain huokaista helpotuksesta, että omien koirieni ja eritoten itseni koulutus on vielä niin vaiheessa, etten voisi kuvitellakaan vielä kisaavani - sen verran jännittää jo pelkkä kisojen katsominenkin. Pidin varikolla seuraa Ankille, joka kertoili kisan etenemisestä, kuvioista ja taktiikasta, mikä oli tosi opettavaista. Kiitokset Ankille!

Nyt onkin sitten muutaman päivän tauko harrastamisessa. Tosin Arttu kuulemma kävi tuhrimassa eilen sekä Bean että Freyan kepit. Freya oppi viime viikolla tekemään täydellisen keinun (kolmannella kerralla!). Nyt se juoksee keinun päähän asti täysiä ja jää odottamaan pamahdusta ja poistumislupaa. Kontaktit alkavat taas sujumaan myös Bealla. Viimeviikkoisen äänenavausharjoittelun jälkeen Bea on tehnyt kerta kerralta paremmin ja täsmällisemmin sekä puomin että A:n. Nyt vain itse pitäisi olla tarkkana, ettei anna kontaktien lipsua kertaakaan. Pitäisi yrittää tehdä kisanomaisia ratoja harkoissa enemmän niin oppisimme molemmat tekemään rataa huolellisesti myös isoilla kierroksilla.

Jaahas, täytynee kai hakea kolmas kuppi kahvia ja suunnitella mitä iltapäivällä tekisi - tai olisi tekemättä. Tai olisi vaan. On niin ihana vaihteeksi vain olla...