Freya nukkuu tällä hetkellä sylissäni olohuoneessa ja Bea todennäköisesti makuuhuoneessa. Petollisen rauhallista... Niillä on takana hulvaton viikko. Pitkästä aikaa koirat ovat nimittäin viettäneet 8-tuntisia päiviä ihan vaan kaksin. Keskiviikkona tullessani töistä, Inno oli käynyt kotonamme ja ripotellut itämaiseen tyyliin tyynyjä ja vilttejä lattialle sekä silpunnut modernistisesti sanomalehden ovensuuhun.

Torstaina minut otti vastaan vielä parempi ylläri. Normaalin tyynynlevittelyn lisäksi keittiön lattia oli koristeltu lasitaiteella. Jompikumpi - oletettavasti pienempi rakki - oli kurottanut keittiön pöydältä Aalto-maljakon, joka oli nyt säpäleinä. Ilmeisesti kauniin kimmeltävät siniset lasipalat ovat olleet hauskaa hupia, koska niitä oli kiikuteltu ympäri taloa: sänkyyn, koirien petiin, sohvalle... Onneksi Aalto-lasi ei hajotessaan ole kovin särmäistä eikä kummallakaan ollut edes tassuissaan minkäänlaisia haavoja.

Perjantaina tytöt olivat tyytyneet onkimaan illan nappula-annoksensa pöydältä sekä tyhjentämään yhden namipussin. Kyseiset herkut ne ovat voineet saada vain kiipeämällä keittiön pöydälle... Illalla herkkusuut pääsivät hallille treeneihin. Bean piti tehdä parhaansa Sinikan tekemällä vaikealla radalla ja kestää takkuilevaa muistiani kun taas Freya vain viekoitteli suloista Minus-poikaa.

Voi olla, että tällä hetkellä ollaan myskyn silmässä tai sitten hurtat ovat ihan oikeasti väsähtäneet päivän lenkkeilystä. Olimme retkiluistimien kanssa järvellä. Freya jolkotteli tapansa mukaan meidän vierellä Bean viilettäessä vauhdin hurmassa ympäri järven selkää. Jäällä on nyt useamman sentin lumikerros, joka tekee koirienkin tassuttelusta paljon mukavampaa. Ja retkiluistimilla meneminen onnistuu röpelöstä huolimatta - mahtavat vehkeet!