Pitkään odotettu Lotta Fornstedtin paimennuskurssi on nyt ohi ja hengissä selvittiin. Kurssi oli hyvä ja uusia asioita tuli tukulti. Kylläkin oma veto oli aivan kateissa. Selityksiä siihen löytyi pms:stä oms:ään. Osallistuin siis kurssille Freyan kanssa - Bee oli turistina matkassa. Harjoittelimme kevyillä nuorilla lampailla pienessä aitauksessa. Samaan aikaan Mosse veti kokeneille koirille ja ohjaajille harjoituksia pellolla.

Aloitimme liinassa ja tarkoituksena oli saada koira kuulolle. Meitä edeltävillä koirilla meni oikein hienosti ja rauhallisesti, eikä niitä tarvinnut paljoa komentaa tai prässätä. Lotta oli etukäteen sanonut, että pieniä koiria ei ruveta prässäämään, koska ne eivät ole siihen vielä valmiita. No, sittenpä siirryttiin niihin porukan pikkuisiin, Freyaan ja Astaan - ja siitä se prässäys vasta alkoikin. Tytöt saivatkin loppujen lopuksi maistaa kaikista kovinta koulutusta. Jossakin vaiheessa itseäni arvelutti, että meneeköhän tämä nyt ihan niin kuin pitää. Vaikka välillä itsekin olen aika kovasti Freyaa komentanut lampaiden kanssa, niin en ikimaailmassa olisi uskaltanut ihan näin pitkälle mennä. Kerran nurkkaprässissä Freya menikin niin hämilleen, että aidan vierellä ollessaan kuikuili aidan takaista vehreämpää nurmea, mutta heti kun prässiä helpotettiin, se lähti kiertämään lampaita juuri oikealla tavalla. Itse jaksan aina ihmetellä sen palautumiskykyä, joka on pennuksi mielestäni tosi hyvä.

Kurssilla tuli opittua, että omassa liikkumisessani on vielä paljon tekemistä, malttia ja rauhallisuutta saisi olla vielä enemmän, vaatimustasoa täytyy toisaalta vähän hellittää, toisaalta olla tosi tarkkana, ettei anna Freyan tehdä päätöksiä. Kurssilla myös panostettiin käskyttömyyteen eli pyrkimys oli se, ettei oltaisi käytetty yhtään komentoja, vaan pelkällä kehon kielellä sekä suhinalla ja nakutuksella saataisiin koira tekemään haluttuja asioita. Nakutusta en ole Freyalle käyttänyt, suhinaa sen sijaan paljon. Nyt, kun on opetellut raskaiden lampaiden kanssa kohtuu isolla laitumella, tuli pienessä aitauksessa kevyillä lampailla raadollisesti esiin, etten osannut ennakoida vilkasliikkeistä Freyaa samalla lailla. Toinen oli se, että treenilampaiden kanssa on aina pyrkinyt auttamaan koiraa esim. nurkissa. Nyt sitä ei todellakaan olisi pitänyt tehdä, koska sen seurauksena olin aina myöhässä. 

Ehkä kaikista tärkein uusi asia oli se, että Lotan mielestä poispäinajoa tulisi harjoitella heti koulutuksen alusta lähtien. Sytyttelyssä koira on hyvä saada hakeutumaan tasapainoon. Lotan mielestä Freya on kuitenkin selvästi syttynyt ja sillä on luontaisesti niin vahva vaisto tuoda lampaat ihmiselle, että on turha enää lähteä vahvistamaan sitä. Poispäinajon opettelusta saattaa muuten tulla tosi hankalaa. En ole itse ottanut Freyan kanssa vielä ollenkaan poispäinajoa ja se olikin sille tosi vaikeata, kun se pyrki heti toiselle puolelle. Hyvin se alkoi hoksaamaan poispäinajon, mutta sitten pitikin saada se taas kuljettamaan, mistä se meni ensin tosi hämilleen. Onneksi siinä vaiheessa muisti käyttää suhinaa, koska sillä se lähti heti flankkaamaan. Suhina ja nakutus, suhina ja nakutus - niitä täytyisi nyt vahvistaa, niin eiköhän homma suju. Lotan ohje oli treenata vuorotellen peruskuljetusta ja poispäinajoa, pieniä flankkeja ja pysähtymisen vahvistaminen. Hän muistutteli minua, ettei 10 kk:n ikäisen kanssa ole kiirettä. Sen kun vain muistaisi... 

Oli tosi hieno nähdä, kuinka kaikki koirat (ja ohjaajat - paitsi minä :)) edistyivät kurssin aikana. Asta-siskolla meni mielestäni myös oikein hyvin. Se on kyllä muutenkin oikein hienon oloinen tyttö. Pettymykseksemme Mosse ei ollut ottanut tyttöjen isää mukaan matkaan. Täytynee varmaan lähteä katsomaan Ruotsin mestaruuskisoja syksymmällä niin näkisi sen.

Freya ja Bea olivat molemmat aivan kuitteja eilisiltana. Kävin Bean kanssa siitä huolimatta agilitytreeneissä tiputtelemassa rimoja. Been hyppytekniikassa on nyt jotain hassua ja rimoja on tullut alas jopa kisoissa (yleensä ei siitä ongelmaa). Sitten, kun itselläni ohjaus tökkii, niin eilinenkin treeni oli vähän hosumista. No, eiköhän kaikki lähde taas parempaan suuntaan, kun saa oman asenteen taas paremmalle tolalle. Eli sen sijaan, että p##kele nyt runtataan, niin meillähän on ihan mukavaa!