Bea sai tänään nollavoiton ja viimeisen nousunollan kolmosiin!!! Olimme kisaamassa jälleen Leena R-L:n radoilla. Radat olivat hyvin suoraviivaisen näköisiä, mutta täynnä pieniä miinoja. Menosta sai parhaimmillaan aika haipakkaa. Ensimmäisellä radalla ei ollut mitään suurempia ongelmia, vaikka kontaktit olivat taas tosi hilkulla. Nolla kuitenkin kesti toiseksi viimeiselle esteelle, josta rima alas. Aika oli huisi ja tulimme luokan ainoan nollan jälkeen kakkoseksi. Olin erityisen tyytyväinen Bean etenemisiin vauhtisuorilla, joissa ei tullut ainuttakaan rimaa alas johtuen ehkä siitä, että en käskyttänyt sitä ollenkaan, annoin vaan mennä. Niinpä ei takaaleikkauksissakaan ollut mitään ongelmia.

Toinen rata eli nollarata meni lähes yhtä sujuvasti. Kontakteilla karjaisin ihan kunnolla ja ne olivatkin ihan ok. Keinu meni lujaa, mutta riittävän rajoilla ja rimat - ah ne rimat - pysyivät ylhäällä! Jatkossa aion ohjata samalla lailla: suu kiinni. Ei Bea käskyjä tarvitse, jos näkee esteet edessään ja tietää, että minä tulen perässä. Lopussa olin iloinen, mutta odotin sitä vitosta sitten kuitenkin edes jostain, kun se on niin tuttua. Lopulta minun oli uskottava, että nyt se pitkään jääkaapissa lojunut shamppanjapullo voidaan avata! Ensi viikonloppuna on ensimmäinen kolmosten kisa. Arttu vetäytyi vapaaehtoisesti niistä, mutta periaatteessa jatkossa olisi tarkoitus mennä meiningillä tulos tai ulos. Kyllä kisaaminen on kivaa! Joo, ja lupaan leipoa tiistaiksi kakkua...