...on arkipäivä, jolloin ehdin puurtamaan täyden työpäivän, tekemään kaksi pitkää lenkkiä koirien kanssa, hihhuloida niiden kanssa agilitykentällä, käydä luistelemassa, lisäksi lukea hyvää kirjaa, kaikkia kotiin tulevia lehtiä jne. jne. No, vaikkei näitä nyt oikeasti kerkiä yhden päivän aikana tekemään niin onneksi asioita voi jakaa koko viikon ajalle.

Maanantaina loppui lomani ja koirat olivat isännän armoilla. Ihmekkös olivatkin aikamoisia termiittejä tullessani illalla kotiin. Seuraava päivä olikin sitten vapaapäivä ja Bea joutui heti agilityrääkkiin. Meillä oli vuorossa putkikivaa. Irtoaminen putkeen lähti sujumaan tosi mukavasti. Sen sijaan kontaktien kanssa riittää työtä. Laiskottelu kostautuu, koska tuntuu, ettei Beellä ole enää hajuakaan kontaktipinnasta tai 2onn/2off:sta. Kaiken lisäksi keppejä on sen mielestä olemassa vain 10...

Meillä oli illalla mukavia vieraita, kun ystävämme tulivat 6-kuukautisen Lotta-tytön ja rhodesiankoira Bahin kanssa käymään. Bahi oli luottokoiramme Bean sosiaalistamisessa ja opettamisessa tavoille. Ja luotettava se oli nytkin vuorostaan überaktiivisen Freijan kanssa. Bahi ei nimittäin suvaitse pikkuneidin härkkimistä ja kaulassa roikkumista, mutta osaa sanoa asiansa hurjan arvokkaasti ja riittävän jämäkästi.

Freyalla on nyt ikää 4 kk ja tällä viikolla sen pitäisi saada tehosterokotukset. Punnitsin pikkuisen ja kiloja oli 9,8. Jalkoja tuntuu neitokaiselle olevan metrikaupalla. Mielenkiintoista nähdä, millainen jässikkä tyttelistä tulee.