Kippurahäntien elämässä on tapahtunut sitten viime tapaamisen paljon muutoksia - toisaalta ei niin yhtään. Lauma on pysynyt samana ja arvojärjestyskin ennallaan.

Bea täytti vastikään 10 vuotta. Vielä toissa vuonna se kävi aktiivisesti treenaamassa agilitya Artun kanssa valmennusryhmässä. Hyppykorkeus pidettiin tosin medi-tasolla ja kisoissa kävimme vain harvakseltaan, kun näytti selvästi siltä, ettei koira enää palautunut entiseen tapaan. Loppusyksystä kiinnitin huomiota pieniin muutoksiin nisissä ja seuraavien juoksujen jälkeen siltä leikattiin useampi iso möllykkä ja tehtiin sterilisaatio. Se toipui huikean nopeasti leikkauksesta ja on jälleen pentumaisen elastinen ja aktiivinen - melkein ärsyttävyyteen asti!

Agilitykisoista Bea jäi eläkkeelle lopullisesti, mutta pikkukoiran iloksi se saa toki päästellä täysiä vielä treeniratoja. 

Freyalla tuli syksyllä 8 vuotta täyteen. Se on saanut työpaikan lammastilan luottoapurina ja löytänyt elämälleen uuden tarkoituksen jäätyään agilityn parista pois varvasvamman vuoksi. Työnarkomaani on saanut toteuttaa itseään oikein urakalla. Laidunkaudella töitä riittää joka päivälle ja iltaisin työt jatkuvat kanaparven parissa.

Freyasta tehtiin Bean tavalla maho. Juoksujen jälkeinen pesänrakennus oli sen verran vimmaista, ettemme enää tohtineet seurailla tilannetta. Se ei onneksi ole hidastanut Freyan vauhtia, vaan koira on täynnä samaa elämänvoimaa mitä menneinä vuosina.

Tyra-pallero on jo ihan oikea aikuinen ja täyttää pian 3 vuotta. Tyra aloitti agilitykisaamisen viime talvena, mutta ura on jäänyt yhteen hyppyrataan tuloksella h (=hieno). Bean ja Freyan kipuilun vuoksi Tyran agility jäi lähes koko kevääksi ja kesäksi tauolle. Tyra sukelsi jo toissakesän aikana paimentamisen ihmeelliseen maailmaan. Kevään aikana siitä kehittyi hieno, hieno paimen, jolla on kyky toimia sekä isoilla laitumilla isojen laumojen kanssa että lähityössä lajitteluaitauksessa. Se on miettiväinen ja rauhallinen, mutta tarvittaessa topakka ja määrätietoinen. Freyamaista potkua ja sisukkuutta löytyy kaikista vaikeimpienkin uuhien kanssa. Loppukesästä myös Arttu uskaltautui ottamaan töihin Freyan sijaan Tyran - molemmat pystyvät nykyään paikkaamaan hyvin Artun kömmähdykset. Huolimatta totisista työtehtävistään, kotioloissa niin kiltti ja kuuliainen Tyrtti on edelleen aina valmiina pieneen kujeiluun.

Kippurahäntien omistajat eivät (tiettävästi) ole tällä kertaa tehneet yhtäkään uudenvuodenlupausta. Eiköhän koirien elämässä riitä jännistystä muutenkin. Hakuna matata!

"Vauhti" syntyi neljän pennun katraasta viimeisenä ja oli pieni kirppu sisaruksiinsa verrattuna. Maitobaariin se on etuillut ilmeisen sinnikkäästi, koska painokäyrällä se kiri nopeasti muut kiinni. Jo ennen ensitapaamistamme "Vauhti" lirkutteli kuvissa niin viehkosti, että intuitio sanoi sen olevan tulossa meille. Onneksi kasvattajallakaan ei ollut mitään suunnitelmaa vastaan ;). Niin alkoi Tyran elämä Bean ja Freyan vanavedessä.

Tyra solahti laumaan kuin itsestään. Se on osoittanut rohkeutta ja sinnikkyyttä, mutta samaan aikaan se on kiltti ja avoin ja rakastaa ihmisen kanssa puuhastelua. Uusiin asioihin se ei syöksy holtittomana pää edellä, vaan päättäväisesti askel kerrallaan. Juuri tästä syystä se on ollut helppo napata mukaan oikeastaan mihin vain. 

Kaksi pötköä

Järvenrantaan tutustumassa

Mukana isosiskojen hurjassa vetoleikissä

Näin Freyan ja Tyran ystävyys oli sinetöity

Bea lämpeni hieman myöhemmin

Kolmikielinen esipesuohjelma.

Kesällä Tyra pääsi haistelemaan lammaslaitumelle. Tutustuminen jätettiin vielä sytyttelyn asteelle. Sen verran tomeralta paimenenalulta neiti vaikuttaa, että ensi kesänä ei pelkkä laitumen laidalta katselu sille riitä. Muuten Tyra puuhasteli siskojen perässä pihalla. Uimaan se ei intoutunut vielä itsekseen muutamaa vahinkoa lukuunottamatta, vaan jäi silmät pyöreinä rannalle killittämään, kun muut porskuttivat vedessä. Sen sijaan Tyra osoittautui oivaksi venekoiraksi. Välillä nostettiin nokka ylös vasten tuulta ja kun torkkujen aika tuli, pisti se penkille lunkisti pötkölleen. Vapun kurssilla opettelimme agilityn alkeita. Siinä se on tarkka tuumailija, joka haluaa tehdä kaiken oikein. Aivan toista maata siis kuin Freya, jolle vauhti ja vaaralliset tilanteet olivat "se juttu" - ja ovat välillä vieläkin. Ketteryyttä ja nopeutta ei Tyralta tule puuttumaan. Loppujen lopuksi siitä kasvoi perheemme suurin koira - oikea honkkelikoipi. Rakenteeltaan se on kuitenkin näppärän kevyt ja kimmoisa. Juuri sellainen kuin salaa toivoinkin!

Tyra tietää varsin hyvin, kummalla puolella aitaa sen pitäisi omasta mielestään olla.

Tyra ottamassa torkkuja veneretkellä.

Tyra tähystää Lapiopäällä.

Ihana, vaaleanpunainen synttäripallo. Enpäs annakaan Freyalle.

Sisarukset uimakoulussa. Tyra pitää varmuudeksi Mocan talutinta suussa, ettei tämä pääse edelle.

Kesä hujahti - johonkin. Syksyä lähdimme vastaanottamaan Hammastunturin maisemiin kalareissun muodossa. Tyra matkusti junassa kuin vanha konkari. Bealle ja Freyalle reissu oli taas kaikessa yhdessä olemisessa elämän täyttymys. Erityisesti Freya on niin superonnessaan aina matkoilla. Sille pääseminen reissuun mukaan tuntuu olevan vaan niin iso juttu. Voi sitä kuorsaamisen intensiteettiä teltassa, erämökissä ja junan laverilla!

Tyra ja Freya lepotauolla.

Freya on varannut paikan eväspöytään.

Freya väriloistossa Lapiopäällä.

Pikkutirppana tulee perässä.

Villikoira Bea tietää, miten nautitaan elämästä.

Freya on löytänyt itselleen pesäkolon.

Ruskareissun jälkeen tyttöjä odottikin järkytys, kun niiden elämään asteli perheenlisäystä. Nyt hevosen hajua joutuu haistelemaan aiempaa kahta kauheammin. Bea ei Rosasta ole moksiskaan; "ai säkin olet täällä". Tyran mielestä turpa tulee välillä vähän liian lähelle ja Freya on melko varma, että kyseessä on mutanttilammas. 

Syksy kääntyi tahmeasti kohti talvea. Tyra sai odotella pitkään ensilunta. Viime keväänä se oli vielä niin pikkuinen, että lumesta nauttimisen aika jäi kovin lyhyeksi. Nyt koipeliini loikkii vaivatta paksummassakin hangessa "isosiskojen" ympärillä. Siitä on kasvanut oikea söpöliini - kiltti ja raivostuttava, herttainen ja sietämätön, yliaktiivinen köllöttelijä. Sen elämä tuntuu olevan pelkkää leikkimistä: kun Freya ei jaksa, siirrytään Bean kimppuun ja kun tämä kyllästyy tullaan tuijottelemaan, josko mamin sylissä olisi tilaa. Se osaa olla myös kovin mustasukkainen ja yksi lempinimistä on Pusupoliisi. Aina, kun talossa koetaan hempeitä hetkiä, jostain tunkee väliin kapoinen, mustavalkoinen pää: "Suukkoja? Minulle!"

Tyyris-tyllerö on tavannut pentusisaruksiaan säännöllisesti ja on ollut ihana nähdä, miten sopuisasti ne leikkivät keskenään, vaikka luonnetta löytyy muistakin. Viikonloppuna oli pentutreffit ja teemana oli uimapäivä. Olipa mukava nähdä taas muita! Oman perheen koirien lisäksi Tyyriksen bestikset taitavat olla "serkkupoika" Meda (jota on kiva pomottaa) ja Peltsi (jolla on niin ihanat korvat). 

Väsyneet leikkikaverit Peltsi ja Tyrtsi.

Freya ei vaan voi vastustaa Tyran haastamista.

Epeli ja maailman ihanin lelunjämä.

Tyra on tutustunut pelottomasti taas uusiin asioihin. Toukokuun helteillä se uskaltautui ensimmäistä kertaa uimaan. Veneilystä se tuntuu nauttivan melkoisesti. Kaupungilla olemme käyneet pällistelemässä liikenteen vilinää ja kauppakeskuksessa piti vähän testata rullaportaita. Tyra kulkee kaikkialla häntä kippuralla: "Jahas, päästäskö pian tekemään oikeesti jotain". Agilityn SM-kisat olivat siitä huisin hauskat ja se osasi käyttäytyä oikein nätisti ihmis- ja koirapaljoudessa. Arttu ja Bea osallistuivat joukkuekisaan ja tekivät yhden elämänsä parhaimmista radoista. Bea osoittautui jälleen upeaksi kisakoiraksi. Mitä kovempi paikka, sitä enemmän siihen tulee potkua. Ihana koira!

Tyran tuleviksi harrastuksiksi on kaavailtu agilityä ja tokoa. Pk-lajeihin en vielä toistaiseksi ole intoutunut, mutta Tyran viimeaikaiset mieltymykset ovat pistäneet miettimään. Sillä on nimittäin ilmiömäinen kyky löytää Bean pihalle kaivamat luut ja pikkupetojen kannonkoloihin piilottamat raadot. Onpa se löytänyt myös muutaman kauan kadoksissa olleen lelun pihapuskista. Bean lehtolapsi, kuminen hai, on sen sijaan vieläkin jossain karkuteillä. Tunnistaisikohan Bea sitä enää kaikkien näiden vuosien jälkeen...

Muistoja Bean perhealbumista

"Eikö tuo pirulainen jo usko..."

Yhtenä päivänä Tyra pujahti aidan alitse naapuriin ja hipsi grillituoksujen perässä terassille. Se keksi vastapyykättyjen vaatteiden kasan, pihisti mukaansa yhden sukan ja kipitteli se mukanaan tyynesti takaisin pihaamme. Kohta olikin täysi vetoleikki käynnissä Freyan kanssa. Onneksi naapurilla riitti ymmärrystä, kun palautimme hammasreikäkuvioinnilla tuunatun tennissukan.

Epeli, uusin Kummeli-hahmo.

Viime perjantaina Tyra saavutti kolmen kuukauden rajapyykin. Lueskelin vanhaa pentuopasta juuri synttäripäivänä: "12 viikon ikään mennessä pennun tulisi olla tavannut 12 erilaista ihmistä, 12 erilaista koiraa ja käynyt 12 erilaisessa paikassa".  Siinähän sitten laskeskelimme saldoa. Ihmiset oli helppo saada kokoon vauvasta vaariin. Koirien kohdalla tuotti jo pieniä vaikeuksia. Seuraavana päivänä piipahdimme agilitykisoihin ja Tyra pääsi tutustumaan mm. ihanaan villakoiran pentuun ja sympaattiseen whippet-lapsoseen ja koiratilikin täyttyi mukavasti. Paikat ovat aina vähän suhteellisia. Onneksi olen laiska ihminen, joka väsyttää koiransa ottamalla ne kaikkialle mukaan ja tutustuminen erilaisiin ympäristöihin tuleekin ihan itsestään. Suurkaupungin vilinä on vielä kokematta - täytynee ottaa ohjelmaan lähiviikkoina. 

Viime viikonloppuna Tyra pääsi telmimään 5 viikon tauon jälkeen pentusisarustensa kanssa. Toimeen tultiin yllättävän hyvin, vaikka toisillakin tempperamenttia tuntuu löytyvän. Erityisesti veljen kanssa saavutettiin yhteinen sävel saman tien. Sisarukset olivat hienosti käyttäytyviä ja luoksetulot kadehdittavan täsmällisiä. Meidän epelimme loisti hetkittäin priimuksena "kuinka sulkea korvansa omistajan lirkuttelulta"-tyylissä. Pieni muistutus taas yksityisopetuksen tärkeydestä useamman koiran huushollissa.

Luoksetulo intoa täynnä.

Velipojan kanssa on aika kivaa.

"Ei saa häiritä, salaseuran kokous käynnissä."

Olen yrittänyt päivittäin ottaa jokaisen koiran hetkeksi yksittäin - olkoon kyse sitten vain muutamasta yksinkertaisesta tempusta tai lyhyestä leikkituokiosta. Freyan kanssa olen käynyt treenaamassa kaksistaan agilitya. Miten voikaan koiran ryhti silloin nousta kaksinkertaiseen mittaan! Bea-raasu on jäänyt minun huomiostani kaikista vähimmälle (Fretti on edelleen se mamin mussukka). Onneksi Arttu on touhunnut Bean kanssa tavanomaista enemmän. Viime viikonloppuna parivaljakko kisasi agilityssä tauon jälkeen ja nappasivat hienosti ensimmäisen yhteisen nollansa hyppyradalta. Tänään oli vuorossa agilityratanolla! Saatiinpa hyvä syy nauttia kuohuvaista!

Freya liitää.

Tyrtsi on Fretin oma mussukka.

Isopieni Tyra (6,3 kg) on juuri selättänyt Freyan (15,3 kg).

Osaan minä yksinkin leikkiä.

Pikkupissis ja kärttyisä akka

Vieraita on käynyt ja olipa Tyra ensimmäistä kertaa hoidossa. Alkuun sitä hieman jännitti outo paikka ja vastassa ollut iso, haukkuva koira. Sitten kiinnostus voitti jännityksen ja isoa koiraa oli yritetty haastaa leikkimään kyllästymiseen asti.

Hevostalli on tullut tutuksi ja muutamaan rauhallisempaan kaveriin on tehty tuttavuutta nenät vastakkain - tosin sylistä käsin. Jalkoihin ei parane opetella menemään.

Tämän viikon operaatio on pitänyt sisällään kävelylenkit omalla kylällä. Alkuun Tyra reippaili Bean ja Freyan vanavedessä pelloilla ja metsissä. Nyt se on päässyt mukaan aamulenkeille hihnan päähän. Aluksi kovaa ohi viuhahtaneet autot vähän jännittivät, mutta nyt niitä ei enää välttämättä huomioida lainkaan, elleivät pidä poikkeuksellista pörinää. 

Temppuskaala laajenee. Nyt Tyra osaa istua, mennä maahan, antaa tassua, odottaa lupaa ruoalle tai ulos - ilmiselvä tulevaisuuden tokovalio siis! Sisäsiisteys on vielä hakusessa. Ulkona on vaan niin kiva saada kunnon hepuleita, ettei malttaisi kykkiä asioille.

Riiviötä ärsyttää, kun Bea on vallannut talon parhaan paikan.

Joskus on parempi vaan antaa periksi.

Freyan syliin sen sijaan yleensä mahtuu.

Ensin pientä lämmittelyä...

... ja sinunkaupat on tehty.

Tyra on melkoisen topakka pakkaus. Se viipottaa mielellään pihalla omia teitään, mutta toisaalta luoksetulo on sille äärimmäisen hauska leikki - toivottavasti pysyykin sellaisena. Vieraita kohtaan se on ollut avoin ja utelias ja vauvat ne vasta ovat jännittäviä. Se on ollut rohkeasti mukana katsomassa jättiläiskoiria (hevostallilla) ja kaupungissakin on ehtinyt jo piipahtamaan. Pääasiassa opettelemme kuitenkin kotosalla rauhallista arkielämää.

Hännän asento kysymysmerkkinä: mitä ihmettä nuo ovat?

Siskon kanssa onkin paljon turvallisempaa mennä ihan rantaan.

Talviturkki onkin yhtäkkiä aika houkutteleva.

Koko perhe opettelee arkitottelevaisuutta.

Ei se nyt noin huonosti mennyt!

Pötkylä sippasi.

Tyra on varsin itsevarma pakkaus. Ensimmäinen matka kotiin sujui hyvin Artun sylissä. Alkuun piipitettiin (lähinnä tylsyyttä) hetki ennen kuin nukkumatti veti pisimmän korren. Kotona se pähkäili lyhyen tovin keskellä olohuoneen lattiaa ja lähti sitten tomerasti häntä kippuralla tutkimaan uuden kotinsa nurkkia. 

Nyt Tyralla on jo täysi tohina päällä. Pihalla tutkimusretket laajenevat kerta kerralta ja seuraavien päivien missiona onkin luoksetulon opettelu. Oman nimensä se tunnistaa jo hienosti, mutta nimellä viekoittelu ei välttämättä enää toimi sataprosenttisesti, kun tirriäinen päättää seurata isosiskojaan. Uteliaisuutta ja rohkeutta siltä ei kyllä puutu. Kertakaikkisen ihana pentu!

Freya Riisitunturilla

Bea Julma-Ölkyn rinteillä Kuusamossa

Kuumimman kesäajan mentyä ohi aloimme treenailemaan taas aktiivisemmin agilityä ja Arttu on päässyt takaisin kisakentille epiksien kautta. Pikkuhiljaa radat ovat alkaneet sujumaan ja liikkuvuus paranee koko ajan. Bea on Artun kanssa hieman röyhkeämpi, mutta toisaalta se näkyy myös parempana etenemisenä ja estehakuisuutena. 

Talo oli koko kesän myllerryksen vallassa ja asustimme pienessä 10 neliön pihamökissä. Onneksi säät ovat olleet poikkeuksellisen hienot ja palasimme vasta yöpakkasten tultua talon lämpöön. Pakkasiin haettiin ensin tuntumaa pohjoisesta.

Katsoa sai, muttei muuta - Freya tähystää Paistunturilla poroja

Onneksi kieriskellä saa mielin määrin

Nukkumatti ei katso paikkaa...

Tytöt Kevon kanjonin laidalla

Nyt on syksy hujahtanut puoleen väliin. Sieniretkillä löytää enää kylmän puraisemia suppilovahveroita. Lammaslaidun tyhjeni ja mehiläiset ovat vetäytyneet tiiviisti pesäänsä piiloon.

Tekemistä riittää kyllä. Muun muassa olohuoneen lattia on taas raivattu tokokentäksi ;-) ja juoksuohjelmaa tiivistetään ennen hiihtokelien tuloa. Loppukevennykseksi Freyan ensimmäinen nollarata. Aika haipakkaa mentiin taas...  

http://youtu.be/9Px-eBCg3cI

Freya on päässyt pariin otteeseen kisaamisen makuun. Ennen pitkää sairaslomaa Freyan kanssa kisaaminen oli yhtä jännitysnäytelmää koiran sinkoillessa suunnasta toiseen. Nykyään nautin kisaamisesta sen kanssa aivan älyttömästi. Yhteistekeminen sujuu entistä paremmin ja ajoitukseni alkaa pikkuhiljaa osumaan kohdalleen. Freya on herkkä ohjaukselleni ja kääntyy tarvittaessa pienimmistäkin väleistä. Yleensä saan katsoa peiliin, jos radalta tulee virheitä. Tosin pieniä säröjä on tullut Freyan kunniaan kontakteilta, joista se kisahuumassa on välillä loikkinut häikäilemättä yli. Treeneissä kontaktit ovat täsmälliset, nyt vaan tarkkuutta kuumiin kisoihin.

Suurin ongelmamme tuntuu olevan oma nöyryyden puutteeni ykkösluokan radoilla. Rataantutustumiseni ovat välillä olleet suoraansanottuna juosten kustuja, en pysty keskittymään olennaiseen ja unohdinpa muutama viikko sitten radankin. Tosin nyt kun olen sen tajunnut, on asenteeni jo kohentunut ja se on enemmän kuin reilua myös koiralleni.

Tökerö ohjaamiseni kulminoituu tällä hetkellä kuitenkin ratoihin Bean kanssa. Koira yrittää nöyrästi tehdä parhaansa - eli on äärimmäisen herkkä kaikille nytkähdyksille ja nykäyksille, joita teen. Ja niitähän sitten riittää. Kieltoja tulee siksi liikaa, mutta rimat Bea pitää hyvin ylhäällä. Viime viikonloppuna mikään - ei niin mikään - ei sujunut ja kotiin oli tuliaisina vain kolme äärimmäiseksi sähläykseksi mennyttä rataa. Takaisin perusasioihin, joita en ole koskaan tainnut oikein sisäistää:

1. KESKITY!!! (Äläkä ajattele mennyttä viikkoa, työ- tai remonttiasioita, muita koirakoita jne.)

2. Syö (Välipalat mukaan, ettei pää simahda!)

3. Asenne (Vaikkei koiralle ole väliä, menestytäänkö vai ei, minulle on - kyllä koira sen vaistoaa! Päätä jo, mitä haluat.)

3. Älä ajattele nollan tekemistä (Reilumpaa koirallekin)

4. Harjoitteluun laatua (Ei suoraan töistä farkuissa "mites me tällä kertaa pyörittäisiin")

5. Ulkopuolinen silmä (Treeneihin lisää "koetilanteita")

Tästä on hyvä jatkaa!